Aatu Koskelainen
Aatu Koskelainen (5. elokuuta 1849 Koski Hl. – 31. tammikuuta 1930 Helsinki)[1] oli suomalainen suutari, vahtimestari ja kansankirjailija.[2]
Aviottomana lapsena syntynyt Koskelainen asui äitinsä Leena Erikintyttären kanssa pirtiksi muutetussa savusaunassa Etelä-Hämeessä Kosken pitäjän syrjäkulmalla. Niukka toimeentulo ja seikkailunhalu sai hänet tekemään jo 10-vuotiaana 1860 pari kerjuumatkaa jalan Helsinkiin ja Hämeenlinnaan. Koskelainen oli sitten paimenena yhden kesän ja kehräsi villaa äitinsä apuna. Hän pääsi kotipitäjänsä suutarin oppipojaksi 1862 viiden ja puolen vuoden oppiajalla. Koskelainen sai nyt tutustumaan sanomalehtiin, joita näihin aikoihin alettiin tilata taloihin. Pitäjään perustettiin myös pieni lainakirjasto, ja Koskelainen opetteli itse kirjoitustaidon alkeet luettuaan kirjastosta lainaamiaan Paavo Korhosen runoja.[2]
Suurten nälkävuosien tuomat huonot ajat aiheuttivat suutareille työn puutteen, ja Koskelainen pääsi suutarin opista puolta vuotta ennen määräaikaa keväällä 1867. Juhannuksena 1867 hän lähti työnhakuun Helsinkiin ja pääsi lopulta oppipojaksi Mikonkadun varrella sijainneeseen suutarimestari Anders Åskan verstaaseen. Oppipoikien asema ei ollut helppo itsevaltiaan mestarin alaisuudessa, mutta tilanne parani, kun mestari itse kuoli alkukesästä 1868 kuumetautiin ja hänen leskensä ryhtyi hoitamaan liikettä. Tammikuun alussa 1870 Koskelainen sai lopulta kisällinkirjansa. Samana talvena hän lähti Helsingistä Pietariin Suomenlahden rannikon jääkenttiä pitkin kulkeneen rahtikaravaanin mukana. Pietariin Koskelaista houkuttivat toiveet paremmista ansioista ja halu hankkia lisää ammattitaitoa. Pietarissa asui näihin aikoihin noin 20 000 suomalaista.
Pietarissa Koskelainen työskenteli ensin puoli vuotta laitakaupungilla Ekbergin suutarivestaassa, kunnes pääsi työhön erään vironsaksalaisen mestarin verstaaseen Nevskin varrelle. Hän joutui lähtemään verstaalta seuraavana vuonna osallistuttuaan muiden suomalaisten kisällien kanssa epäonnistuneeseen lakkoon. Viimeksi Koskelainen oli työssä Hiekkojen kaupunginosassa sijainneella suomalaisen Tolkin verstaalla. Kerättyään kokoon matkarahat hän palasi Pietarista Helsinkiin jouluna 1871. Palattuuan Helsinkiin Koskelainen jatkoi suutarin työssä eri verstaissa.
Mentyään naimisiin Koskelainen havaitsi, ettei pystynyt elättämään kasvavaa perhettään suutarintyöllä. Hän haki työpaikkaa valtion rautateiltä, mutta ei päässyt sinne puuttuvan ruotsin kielen taidon takia. Lopulta Koskelainen onnistui pääsemään vahtimestariksi Helsinkiin perustettuun Suomalaiseen Alkeisopistoon, ja myöhemmin hän toimi pedellinä eli ylivahtimestarina Helsingin yliopistossa.
Koskelainen kirjoitti elämänvaiheitaan kuvanneet muistelmansa vuoden 1910 tienoilla, ja ne julkaistiin 1918.
Kirjailija, toimittaja, Teollisuusliiton apulaisjohtaja ja kansanedustaja Yrjö Koskelainen oli Aatu Koskelaisen poika.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leivän ja seikkailun haussa : hämäläisen mökinpojan tarina. WSOY 1918 (Kirjan digitoitu versio pdf-tiedostona SKS:n sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive))
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaasti ladattavia Aatu Koskelaisen e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 2.2.1930, s. 2 Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille)
- ↑ a b Suomalaisen Kirjallisuuden Seura - Kynällä kyntäjät-verkkojulkaisu : Suutari Aatu Koskelainen