Vähärasvainen ruokavalio
Vähärasvainen ruokavalio on erään yhdysvaltalaisen määritelmän mukaan ruokavalio, jossa kaloreista enintään noin 30 prosenttia saadaan rasvasta. Erittäin vähärasvaiseksi kutsutaan ruokavaliota, jossa kaloreista enintään 15 prosenttia saadaan rasvasta. Nämä rajat voidaan asettaa muillekin tasoille.[1]
Vähärasvaisen ruokavalion noudattamiseen kuuluu runsasrasvaisten ruoka-aineiden välttäminen tai korvaaminen vähärasvaisilla. Lihasta ja keitoista voidaan kaapia rasvat pois, paistorasvat voidaan kaataa pois tai paistetut ruoat voidaan korvata muulla tavoin valmistetuilla.[1]
Vähärasvaista ruokavaliota on suositeltu etenkin laihduttamiseen ja ihannepainon ylläpitoon. Se alkoi saada puolestapuhujia etenkin 1970-luvulla ja oli 1980-luvulla suosionsa huipulla. Esimerkiksi Nathan Pritikinin laihdutusopas The Pritikin Program for Diet and Exercise ilmestyi vuonna 1979.[2] Muita suosittuja vähärasvaisia ruokavalioita ovat olleet Ornishin dieetti, ja Scarsdalen dieetti.[1]
Vähärasvaista ruokavaliota on pidetty painonhallinnan kannalta edullisena, koska hiilihydraateissa ja proteiineissa on rasvaa vähemmän kaloreita painoyksikköä kohden. Yhdestä syödystä rasvagrammasta saa peräti 9 kilokaloria siinä kun proteiinista ja hiilihydraatista saa vain 4 kilokaloria grammaa kohti. Rasvan rajoittamisella on siis enemmän vaikutusta ruoasta saatujen kalorien vähentämisen kannalta kuin muiden makroravintoaineiden rajoittamisella samassa suhteessa, mikäli nautitun ruoan määrä ei kasva rasvapitoisuuden vähentyessä.[1]
Rasvan rajoittamisesta on uskottu olevan myös hyötyä kansanterveydelle, sillä etenkin tyydyttyneiden rasvojen ja transrasvojen on varsinkin ennen 2000-lukua arveltu nostavan kolesterolia ja lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä. Esimerkiksi Yhdysvaltain ravitsemusviranomaiset ovat suositelleet tämän vuoksi vähärasvaista ruokavaliota.[1]
Myös sappikivistä kärsiville suositellaan joskus vähärasvaista ruokavaliota, sillä se sopii heidän ruoansulatukselleen. Joskus myös ripulista, ärtyneestä suolesta, ruoan imeytymishäiriöistä ja rasvamaksasta kärsivät ovat hyötyneet vähärasvaisesta ruokavaliosta. Vähärasvainen ruokavalio saattaa vähentää ruoansulatusvaivoja myös laihdutusleikkauksen jälkeen.[1]
Vähärasvaisia ruokavalioita on arvosteltu siitä, että niitä on vaikea noudattaa pitkiä aikoja, ja niistä voi seurata jojolaihduttamista. Myös terveydelle hyödyllisten tyydyttymättömien rasvahappojen saanti voi jäädä liian vähäiseksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Davidson, Tish (toim. Longe, Jacqueline L.): ”Low-fat diet”, The Gale Encyclopedia of Diets, s. 623–626. Thomson Gale, 2008. ISBN 978-1-4144-2991-5.
- ↑ Steve Fishman: The Diet Martyr - Dr. Robert Atkins - Nymag New York Magazine. 5.3.2004. Viitattu 4.5.2024. (englanniksi)