Toinen Taiwaninsalmen kriisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toinen Taiwaninsalmen kriisi
Päivämäärä:

23. elokuuta 1958 – 22. syyskuuta 1958

Paikka:

Taiwaninsalmi

Lopputulos:

tulitauko, status quo ante bellum

Osapuolet

 Kiinan kansantasavalta

 Kiinan tasavalta
 Yhdysvallat

Komentajat

Kiina Mao Zedong
Kiina Peng Dehuai
Kiina Xu Xiangqian

Taiwan Tšiang Kai-šek
Taiwan Tšiang Tšing-kuo
Taiwan Hu Lien
Yhdysvallat Dwight D. Eisenhower

Vahvuudet

Kiina 215 000

Kiinan tasavalta 92 000

Tappiot

Kiina 200 sotilasta kuoli

Kiinan tasavalta 2 500 sotilasta kuoli

Vuonna 1958 julkaistu kiinalainen propagandajuliste ”Meidän on vapautettava Taiwan”.

Toinen Taiwaninsalmen kriisi oli vuonna 1958 sotilaallinen yhteenotto Kiinan kansantasavallan ja Kiinan tasavallan (Taiwan) välillä.

Taiwaninsalmen yllä käytiin heinäkuun 1958 lopussa ilmataisteluja. Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov kävi tuolloin Pekingissä neuvottelemassa Kiinan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyöstä, mutta sopimusta ei syntynyt keskinäisen epäluottamuksen vuoksi. Varsinainen kriisi käynnistyi, kun Kiinan kansantasavallan armeija aloitti 24. elokuuta 1958 kolmetoista päivää jatkuneen ankaran tykkitulen, joka kohdistui Taiwanille kuuluneeseen Kinmenin saareen aivan mantereen edustalla. Yleisen käsityksen mukaan Kiinan johtaja Mao Zedong määräsi operaation nähdäkseen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton reaktiot, uhkaillakseen Taiwanin hallintoa siltä varalta että se suunnittelisi sotaretkeä mantereelle sekä innostaakseen kiinalaisia käynnissä olleeseen suurena harppauksena tunnettuun taloudelliseen kampanjaan. Mao yritti mahdollisesti painostaa Hruštšovia jyrkempään politiikkaan Yhdysvaltoja vastaan.[1]

Taiwanin liittolainen Yhdysvallat lähetti Taiwaninsalmelle nopeasti kuusi lentotukialusta ja ydinpommeilla varustettuja pommikoneita. Neuvostoliitto piti Kiinan provokaatiota turhana, joten Mao ei edennyt pidemmälle. Koska Hruštšov oli ilmaissut avoimen tukensa Kiinalle vasta sen jälkeen kun Kiina oli jo aloittanut avoimet neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa, kriisi lisäsi Maon ja kiinalaisten epäluottamusta Hruštšoviin ja Neuvostoliittoon. Mao katsoi kuitenkin sitoneensa Neuvostoliiton Kiinan puolustamiseen ja vaikeuttaneensa Hruštšovin mahdollisia liennytyspyrkimyksiä.[1] Kiina jatkoi Kinmenin saaren tulittamista aina parittomina päivinä vuoteen 1979 saakka, jolloin Kiina ja Yhdysvallat solmivat normaalit diplomaattisuhteet.[1] Taiwan vastasi tuleen parillisina päivinä.[2]

  1. a b c Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori: Kiinan kansantasavallan historia, s. 114–116. Gaudeamus, Helsinki 2012.
  2. Exploring Chinese history: The Second Taiwan Crisis