Ruotsin kielioppi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ruotsin kielioppi käsittää ruotsin kielen morfologian ja syntaksin. Fonologiaa käsitellään erikseen.

Ruotsin kielessä substantiivit jaetaan kahteen kieliopilliseen sukuun: en- ja ett-sukuiset. Oikea suku voidaan usein päätellä sanan merkityksestä tai päätteestä. Jokaisesta säännöstä on kuitenkin poikkeuksia.

Ihmisiä, eläimiä sekä kukkia ja puita tarvoittavat sanat ovat pääsääntöisesti en-sukuisia: (esim. en man, en fågel, en björk).[1]

Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä en-sukuisia:[1]

  • -ad (en bravad)
  • -are (en kammare)
  • -dom (barndom, -en)
  • -ell (en modell)
  • -else (en kallelse)
  • -het (en nyhet)
  • -ik (musik, -en)
  • -ing (en tidning)
  • -ion (en station)
  • -lek (kärlek, -en)
  • -or (en motor)

Marjoja tarkoittavat sanat ovat pääsääntöisesti ett-sukuisia: (esim. ett smultron).[2]

Substantiivit, joilla on seuraavat päätteet, ovat yleensä ett-sukuisia:[2]

  • -ande (ett förhållande)
  • -ende (ett leende)
  • -um (ett museum)

Substantiivit jaetaan viiteen deklinaatioon sen perusteella, miten substantiivi taipuu:[3]

Sanakirjoissa deklinaatiota merkitään usein latinalaisella numerolla.

Deklinaatio Tuntomerkki Monikon pääte Esim.
1 en-sukuinen, joka päättyy -a -or en fråga, frågor
2 en-sukuiset, joiden pääte on -ing -ar en blandning, blandningar
suurin osa en-sukuisista, joiden viimeisellä tavulla on painoton E en nyckel, nycklar
3 monet yksitavuiset substantiivit -er ett vin, viner
monet vierasperäiset sanat en banan, bananer
substantiivit, joiden sanapaino on sanan lopussa en cyklist, cyklister
ett-sukuiset, joiden pääte on -um ett museum, museer
4 ett-sukuiset, jotka päättyvät vokaaliin -n ett häfte, häften
5 yleensä ett-sukuiset, jotka päättyvät konsonanttiin Ø ett hus, hus
tekijää tarkoittavat sanat, jotka päättyvät -ande, -ende, -are ja -er en läkare, läkare; en ordförande, ordförande

Persoonapronominit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Subjekti Objekti
Yksikkö Monikko Yksikkö Monikko
I pers. jag vi mig oss
II pers. du ni dig er
III pers. han / hon / hen de honom / henne / hen dem

Lähde:[4]

Sukupuolineutraali hen lisättiin SAOL-sanakirjaan vuonna 2015. Se oli jo entuudestaan saavuttanut suosiota erityisesti toimittajien ja suomenruotsalaisten keskuudessa.[5]

Possessiivipronominit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksikkö Monikko
I pers. min, mitt, mina vår, vårt, våra
II pers. din, ditt, dina er, ert, era
III pers. hans / hennes / hens deras

Lähde:[4]

Adjektiivi taipuu substantiivin suvun ja luvun mukaan: en-suku, ett-suku ja monikko (esim. hungrig, hungrigt, hungriga).[6]

  1. a b Viljanen &Viljanen (2007): s. 12–13
  2. a b Viljanen & Viljanen (2007): s. 14
  3. Viljanen & Viljanen (2007): s. 15–17
  4. a b Pronomen Vårdsvenska. 2023. Viitattu 11.8.2023. (ruotsiksi)
  5. Hen – hur gick det sen? Språkbruk. 2017. Viitattu 11.8.2023. (ruotsiksi)
  6. Viljanen & Viljanen (2007): s. 36