Rekikoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koiravaljakko

Rekikoiriksi kutsutaan yleisesti pohjoisia koirarotuja, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut toimia vetoeläimenä arktisilla alueilla. Eskimot ja intiaanit olivat niiden perinteisä käyttäjiä. Rekikoirat ovat monikäyttöisiä koiria. Nykyään rekikoiria käytetään harrastus- ja kilpailutoiminnassa erityisessä valjakkourheilulajeissa. Rekikoiran tulee olla sosiaalinen, koska valjakossa toimii yhtä aikaa monta koiraa.

Koiravaljakot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valjakkoja on kolme päätyyppiä:

  • Yleisin on pariveto. Siinä keskellä menee pääliina, johon koirat kiinnittyvät sivuliinoilla pareittain. Koirat kytketään pääliinaan myös kaulapannasta lyhyellä liinalla eli seisingillä.
  • Viuhkatyyppi, jota käyttävät esimerkiksi Grönlannin eskimot. Se sopii aukeille jäätiköille, joissa puista ei ole haittaa. Viuhkatyypissä jokaisen koiran vetoliina kiinnittyy suoraan rekeen. Vetoliinat ovat usein hieman eri pituisia.
  • Harvemmin näkyvä tyyppi on kahden pääliinan muodostama jono, jossa koirat ovat peräkkäin kahden liinan välissä. Liina on voitu korvata myös aisalla.

Keulalla juoksee johtajakoira tai johtajakoirapari. Sillä tai niillä tulee olla tehtäväänsä sopivat luonteet. Johtajan tulee olla kuuliainen ohjaajalle, mutta samalla riittävän itsenäinen. Johtoparin jälkeen olevat koirat sijoitetaan tasaväkisin, hyvin keskenään toimeen tulevin parein, ylläpitämään valjakon vauhtia. Näitä kutsutaan vauhtipareiksi. Parivedossa lähinnä rekeä olevia koiria sanotaan pyöräpariksi. Niiden tulee olla vankkarakenteisia ja kestäviä, koska joutuvat ensimmäisinä alttiiksi vedettävän kuorman painolle ja heilahduksille.

Rekikoirarotuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiravaljakko