Reino Vähäkallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Reino Arvi Vähäkallio (13. elokuuta 1899 Helsinki17. syyskuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen agronomi, maanviljelijä, heimosoturi ja yksi Akateemisen Karjala-Seuran kolmesta perustajasta.[1][2]

Reino Vähäkallion vanhemmat olivat Hietalahden puusepäntehtaan työnjohtaja Nikolai Wilander (1854–1928) ja Anna Josefina Blom (1862–1929). Hänen veljiään olivat arkkitehti Väinö Vähäkallio ja Teknillisen korkeakoulun professori Toivo Vähäkallio.

Ylioppilaat ja heimosoturit Reino Vähäkallio, Erkki Räikkönen ja Elias Simelius perustivat Akateemisen Karjala-Seuran 22. helmikuuta 1922. He olivat osallistuneet vapaaehtoisina vähän aikaisemmin epäonnistuneena päättyneeseen Itäkarjalaisten kansannousuun. Vähäkallio ja Räikkönen olivat tavanneet jo aikaisemmin 16. helmikuuta ja he kutsuivat sitten Simeliuksen 22. helmikuuta Karjalaisen osakunnan tiloissa pidettyyn kokoukseen. Vähäkallio oli järjestön valajäsen n:o 15.[3]

Reino Vähäkallio valmistui agronomiksi ja hän oli tilanhoitajana ensin veljensä Väinö Vähäkallion maatilalla Espoon Ali-Takkulassa ja sitten Kirkkonummella. Professori Allan Serlachiuksen maatilalla Kantvikissa tilanhoitajana toiminut Vähäkallio joutui 29. lokakuuta 1929 pirtun salakuljettajien puukottamaksi ja loukkaantui pahoin. Kirkkonummen poliisit olivat samoihin aikoihin takavarikoineet merenrannalta 770 litraa spriitä sisältäneen salakuljettajien "torpedon" ja salakuljettajat olivat otaksuneet Vähäkallion ilmiantaneen heidät. Vuonna 1933 Vähäkallio osti maatilan Valkealan Vähänselänpäästä.[4][5][6]

1930-luvulla Vähäkallio oli maanviljelijänä Valkealan kunnan Selänpään kylässä. Hän toimi Akateemisen Karjala-Seuran Kymenlaakson piirin päällikkönä ja osallistui myös IKL:n toimintaan ollen puhujana puolueen tilaisuuksissa.[7][8][9]

Reino Vähäkallio oli naimisissa vuodesta 1924 Irene Vikholmin kanssa.[10]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]