Pianisti (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pianisti
The Pianist
Ohjaaja Roman Polański
Käsikirjoittaja Ronald Harwood
Tuottaja Robert Benmussa
Roman Polański
Alain Sarde
Säveltäjä Wojciech Kilar
Kuvaaja Paweł Edelman
Leikkaaja Hervé de Luze
Tuotantosuunnittelija Allan Starski
Pukusuunnittelija Anna Biedrzycka-Sheppard
Pääosat Adrien Brody
Thomas Kretschmann
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska, Saksa, Britannia, Puola, Alankomaat
Tuotantoyhtiö Studio Canal
Canal+
Filmstudio Babelsberg
RP Productions
Heritage Film
Runteam Productions
Levittäjä Focus Features
Disney+
Ensi-ilta 24. toukokuuta 2002
Kesto 150 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, saksa, venäjä
Budjetti 35 miljoonaa dollaria
Tuotto 121,1 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pianisti (The Pianist) on Roman Polańskin ohjaama, vuonna 2002 ensi-iltansa saanut elokuva, joka perustuu puolanjuutalaisen pianistin Władysław Szpilmanin muistelmateokseen Pianista, jossa hän kertoo selviytymisestään toisen maailmansodan aikana Varsovassa. Pääosassa Szpilmanina näyttelee Adrien Brody.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva alkaa, kun Władysław Szpilmanin työpaikkaan, varsovalaiseen radioon osuu pommi. Szpilman saa kuulla radiosta kotonaan, että Yhdistynyt kuningaskunta on julistanut sodan Saksalle. Uskoen, että sota on ohi nopeasti, Szpilmanin perhe iloitsee uutisesta.

Kuukaudet kuluvat ja juutalaisten elinolot heikentyvät ja heidän oikeutensa pienenevät: perheet saavat pitää taloudessaan vain rajoitetun määrän rahaa, he joutuvat käyttämään käsivarsinauhoja ja lopulta heidät pakotetaan muuttamaan Varsovan ghettoon. Siellä he joutuvat kohtaamaan nälän ja natsien jatkuvan nöyryyttämisen. Lopulta juutalaiset kootaan yhteen keskitysleireille karkottamista varten. Władysław pelastuu keskitysleiriltä viime hetkellä tutun juutalaispoliisin avulla. Erotettuna perheestään Władysław selviytyy Varsovan ghetossa ja sen ulkopuolella hänet muistavien ihmisten avulla.

Muutama vuosi kuluu ja Varsova on raunioina. Puolalaisten vastarinta kasvaa jatkuvasti ja Szpilmanin kohtalona on todennäköisemmin nälkäkuolema kuin natsien luodit. Hän etsii raunioista ruokaa ja erään etsinnän aikana hän löytää suolakurkkuja tölkissä, mutta ei tölkinavaajaa. Eräästä talosta hän kuitenkin löytää työkaluja, ja kun Szpilman aloittaa tölkin avaamisen, hän huomaa saksalaisen upseerin, kapteeni Wilm Hosenfeldin katselevan. Tämä saa tietää Szpilmanin olevan juutalainen pianisti. Hosenfeld pyytää Szpilmania soittamaan hänelle ja Szpilman tekee työtä käskettyä soittaen Frédéric Chopinin Balladin nro 1 G-mollissa. Rakennukseen perustetaan myöhemmin kapteeni Hosenfeldin johtama esikunta, jonka ullakolla Szpilman piilottelee. Hosenfeld tuo ullakolla asuvalle, pahasti aliravitulle Szpilmanille säännöllisesti ruokaa (ensimmäisessä ruokaerässä on mukana myös tölkinavaaja suolakurkkutölkkiä varten).

Muutaman viikon kuluttua saksalaisten joukot vetäytyvät Varsovasta puna-armeijan etenemisen tieltä. Kapteeni Hosenfeld ja monet muut saksalaiset vangitaan. Hosenfeld anoo piikkilanka-aidan ohi kävelevää juutalaista muusikkoa ottamaan yhteyttä Szpilmaniin, jotta tämä voisi auttaa häntä. Paikalle saapuessaan Szpilman löytää kuitenkin vain tyhjän pellon.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Adrien Brody … Władysław Szpilman  
 Thomas Kretschmann … kapteeni Wilm Hosenfeld  
 Frank Finlay … isä  
 Maureen Lipman … äiti  
 Emilia Fox … Dorota  
 Ed Stoppard … Henryk  
 Julia Rayner … Regina  
 Jessica Kate Meyer … Halina  
 Michal Zebrowski … Jurek  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Władysław Szpilman oli puolalainen juutalainen pianisti ja säveltäjä. Szpilman oli ennen toisen maailmansodan syttymistä tullut tunnetuksi Puolassa konserteistaan ja radion kautta. Hän selvisi maailmansodasta ja sen aikana esimerkiksi Varsovan geton kansannoususta. Hän julkaisi muistelmansa vuonna 1946 nimellä Śmierć Miasta, joka jäi kuitenkin stalinistien sensuuriin. Teoksesta tuli tunnettu stalinismin jälkeen 1950-luvulla. Teos julkaistiin myöhemmin saksaksi nimellä Das wunderbare Überleben ja englanniksi nimellä The Pianist. Elokuvan ohjannut ja myös taustaltaan puolanjuutalainen ohjaaja Roman Polanski luki ja samaistui kirjan tarinaan. Hän oli jo aikaisemmin halunnut tehdä elokuvan holokaustista ja kirjasta hän sai elokuvan juonen. Polanski keräsi eri tuotantoyhtiöiltä Euroopassa 35 miljoonaa dollaria elokuvaa varten. Elokuvan käsikirjoittajaksi palkattiin Ronald Harwood. Polanski halusi päärooliin alkujaan Joseph Fiennesin, joka ei kuitenkaan ollut lopulta käytettävissä. Rooliin valiutui Adrien Brody. Ennen kuvauksi Brody vietti kuusi viikkoa laihduttaen, kasvattaen partaa ja opiskellen pianonsoittoa. Polanski tapasi Szpilmanin muutaman kerran, mutta tämä ei antanut erityisiä ohjeita tai pyyntöjä elokuvan suhteen. Szpilman kuoli 6. heinäkuuta 2000, eli elokuvan ollessa vasta esituotannossa.[1]

Elokuvan kuvaukset alkoivat studiolla Saksan Potsdamissa 9. helmikuuta 2001. Elokuvan ensimmäiset kohtaukset kuvattiin hylätyillä neuvostoarmeijan parakeilla, jotka oli tuolloin tarkoitus purkaa. Tuotantosuunnittelija Allan Starski antoi tuhota joitakin rakennuksia Varsovan maailmansodan hävityksiä kuvaaviksi lavasteiksi. Kuvauksia tehtiin myös huvilalla lähellä Potsdamia, joka esitti Szpilmanin ja Hosenfeldin kohtauspaikkaa. 2. maaliskuuta 2001 kuvauksia alettiin tehdä hylätyllä neuvostoarmeijan sotilassairaalalla Beelitzissä. Sairaalalla kuvattiin kohtauksia, jotka esittivät Vvarsovalaisen sairaalaan tuhoamista. 15. – 26. maaliskuuta kuvauksia tehtiin jälleen studiolla, jonka takapihalle oli rakennettu Varsovan gettoa esittäviä lavasteita. 29. maaliskuuta aloitettiin kuvaukset Varsovassa. Kuvaukset tehtiin Praga-Północin kaupunginosassa Veikselin itärannalla, jossa oli säilynyt muualta kaupungista lähes tyystin sodassa tuhoutuneita sotaa edeltäviä rakennuksia. Kohtaus jossa Szpilman perheineen ja satoja muita juutalaisia odottavat siirtoa tuhoamisleirille kuvattiin Varsovan sotatieteiden yliopistolla. Kuvaukset olivat pääasiassa saatettu loppuun heinäkuuhun mennessä, joiden jälkituotantoa Pariisissa tehtiin vielä kuukausia.[1]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pianisti sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 24. toukokuuta 2002. Yhdysvaltojen ensi-ilta järjestettiin Los Angelesissa 4. joulukuuta ja laajempaan levitykseen elokuva siirtyi 28. maaliskuuta 2003.[1] Suomen ensi-ilta oli 11. huhtikuuta 2003.The Pianist Elonet. Elokuva menestyi taloudellisesti. Sen lipputulot olivat 121,1 miljoonaa dollaria.[1]

Kriitikkojen arviot olivat lähes yksinomaan positiivisia.[1] Erään kriitikon mukaankenen mukaan? elokuva on kuvastoltaan suorastaan loistelias eikä katsoja pitkästy, vaikka elokuvalla on kestoa 2,5 tuntia.[2]

Vuonna 2016 Pianisti äänestettiin BBC:n kyselyssä vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat Pianistin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla sekä kaksi Bafta-palkintoa, parhaana elokuvana ja parhaasta ohjauksesta. Ranskassa se palkittiin seitsemällä César-palkinnolla. Lisäksi elokuva palkittiin muun muassa kolmella Oscar-palkinnolla palkintoluokissa paras ohjaus, paras miespääosa (Adrien Brody) ja paras sovitettu käsikirjoitus.

Bafta-palkinto
  • Paras elokuva
  • Paras ohjaus: Roman Polański
Boston Society of Film Critics Awards
  • Paras näyttelijä: Adrien Brody
  • Paras ohjaaja: Roman Polanski
  • Paras elokuva
Cannesin elokuvajuhlat
César-palkinto
  • Paras näyttelijä: Adrien Brody
  • Paras kuvaaja: Pawel Edelman
  • Paras ohjaaja: Roman Polanski
  • Paras elokuva: Roman Polanski
  • Paras elokuvamusiikki: Wojciech Kilar
  • Paras tuotannon suunnittelu: Allan Starski
  • Paras ääni: Jean-Marie Blondel, Gérard Hardy, Dean Humphreys
Oscar-palkinto

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 247-250. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)
  2. ↑ AL: Pianisti, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 29/2013 sivu 17
  3. ↑ The 21st Century’s 100 Greatest Films, BBC Culture 24.8.2016.
  4. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pianisti_(elokuva)&oldid=22437686”