Karstinpaimenkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karstinpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Slovenia
Määrä Suomessa rekisteröity 4[1]
Rodun syntyaika ikivanha
Alkuperäinen käyttö laumanvartija-, vahti- ja suojeluskoira
Nykyinen käyttö suojelus- ja vahtikoira
Muita nimityksiä kraški ovčar, kraševec, Karst Shepherd Dog, berger du Karst, Karst-Schäferhund, pastor de Karst, karsti lambakoer, illyrianpaimenkoira
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat
#278
Ulkonäkö
Paino 25–42 kg
Säkäkorkeus 54–63 cm
Väritys raudanharmaa mustalla maskilla
- mahdollisimman tumma sävy toivottu

Karstinpaimenkoira (sloveeniksi kraški ovčar) eli kraševec on slovenialainen koirarotu. Vaikka se tunnettiin aiemmin nimellä "illyrianpaimenkoira", sitä ei tule sekoittaa kosovolaiseen rotuun nimeltä illyrianpaimenkoira.

Karstinpaimenkoiran pää.
Karstinpaimenkoira, jolla on toivottu tumma väritys ja musta maski.

Karstinpaimenkoira on keskikokoinen, pitkäkarvainen ja tiivisrakenteinen molossityyppinen paimenkoira. Uros on 57–63 cm korkea (ihanne 60 cm) ja painaa 30–42 kg. Narttu on 54–60 cm korkea (ihanne 57 cm) ja painaa 25–37 kg. Karvapeite on kaksikerroksinen ja väri vaihtelee raudanharmaan eri sävyihin, joista tumma on toivotuin.

Karstinpaimenkoira on rohkea, luotettava, itsenäinen ja viisas. Se tarvitsee paljon tilaa ympärilleen ja sillä olisikin hyvä olla suuri piha vahdittavanaan. Se on hyvä vahti- ja suojeluskoira, mutta myös sopiva seurakoira itsenäistä luonnetta arvostaville ja aktiivisille ulkoilmaihmisille. Karstinpaimenkoiraa ei saa painostaa liikaa, vaan sen luottamus tulee ansaita johdonmukaisella ja määrätietoisella kouluttamisella.

Karstinpaimenkoira on hyvin vanha vuoristokoira, mutta on epäselvää miten se alun perin saapui Karstin alueelle. Se on kaukaista sukua Eurooppaan tuodulle tiibetinmastiffille ja todennäköisesti Slovenian halki vaeltaneiden heimojen paimenkoirien jälkeläinen. Jo 1600-luvulta löytyy maininta koirista, jotka ovat luultavasti sen esi-isiä. Vuonna 1939 FCI hyväksyi rodun nimellä illyrianpaimenkoira, mutta koska myös sarplaninac rekisteröitiin samalle nimelle syntyi paljon sekaannuksia. Väärinkäsitykset vaaransivat karstinpaimenkoirien kannan ja myös toinen maailmansota vaikutti siihen negatiivisesti. Sen jälkeen ei ollut jäljellä kuin enää joitain yksilöitä ja rotu oli vaarassa kadota kokonaan. Vuonna 1968 FCI lopulta tunnusti sen omaksi rodukseen.

  1. Karstinpaimenkoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]