Irina Kaarina Krohn (s. 10. heinäkuuta 1962 Helsinki )[1] on suomalainen kulttuurivaikuttaja ja Vihreän liiton poliitikko. Hän toimii Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajana 2006–2016 ja on entinen kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu .
Krohn nousi kansanedustajaksi vuoden 1995 eduskuntavaaleissa , ohi Vihreän liiton puheenjohtajan Pekka Haaviston . Hänet valittiin uudelleen 1999 ja 2003, ja hän oli vihreiden eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja 2005-2006. Hän erosi eduskunnasta siirtyessään toisiin tehtäviin 31.7.2006. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin 1993.
Krohnin vuonna 1998 tekemä lakialoite johti lakiin vaalirahoituksen julkisuudesta.[2] [3] Krohn on toiminut Inkerikeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 2005 hän vaati tehtäväksi selvitystä Neuvostoliittoon 1944–1945 palautettujen inkeriläisten kohtaloista.[4]
Krohn on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri (dramaturgia). Ennen kansanedustajuuttaan hän työskenteli teatteriohjaajana ja kolumnistina . 1980-luvun lopussa Krohn vaikutti Helsingin Kellariteatterissa .[5] Teatterikorkeakoulun kiistoissa hän tuli julkisuuteen Jussi Parviaisen tukijana.[5] Vuonna 2001 Krohnilta ilmestyi kirja Tottelematta paras .
Krohn siirtyi eduskunnasta Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajaksi kesällä 2006 kesken vaalikauden. Krohn valittiin toiselle toimitusjohtajan viisivuotiskaudelle 2011, hänen toimitusjohtajakaudet tulivat täyteen heinäkuussa 2016.[6] [7] Vuodesta 2007 Krohn kuului Innovaatioyliopisto -hankkeen johtoryhmään.[8]
Irina Krohnin isä on professori Kai Krohn . Hänen sisaruksiaan ovat lääkäri-poliitikko Minerva Krohn , teatteriohjaaja Katja Krohn ja Suomen Antifasistisen Komitean SAFKAn perustajajäsen Petri Krohn.[9] Hänen pikkuserkkujaan ovat näyttelijät Sanna Fransman ja Kristo Salminen sekä Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn .[10] [11] Irina Krohnilla on Frida-niminen tytär ja oli Rudolf-niminen poika, joka kuoli vuonna 2016 vain 22-vuotiaana harvinaiseen geenimutaatioon.[12]
↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 , s. 235. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X .
↑ LA 50/1998 vp Lakialoite: Vaalilaiksi – Eduskunta
↑ VALLAN LIIKKEET - Makkaramietiskely johti bikinilakiin - Helsingin Sanomat , 24.5.2008, sivu A4
↑ Valtioneuvoston selvitettävä myös inkeriläisten luovutus (Internet Archive)
↑ a b Arja Andersson: Ankkalinnan vallanjako Kellariteatterissa. Ilta-Sanomat , 15.8.1988, s. 33.
↑ Irina Krohn jatkaa Elokuvasäätiön johtajana Yle Uutiset . Viitattu 27.4.2016.
↑ Elokuva: Tuottaja Lasse Saarinen valittiin Elokuvasäätiön uudeksi toimitusjohtajaksi HS.fi . Viitattu 27.4.2016.
↑ Innovaatioyliopistohankkeelle johtoryhmä – Opetusministeriö 5.7.2007
↑ Lassi Lapintie: "Turvallisuudelle vaarallinen henkilö!" - Viro esti Irina Krohnin veljen pääsyn sisaren synttäreille Ilta-Sanomat . 27.7.2012. Viitattu 30.5.2022.
↑ Maria Mustranta: PERHESITEITÄ – Irina ja pkkutytöt. Helsingin Sanomat – Kuukausiliite , 2011, nro 12, s. 26–28.
↑ Krohnin suku. Helsingin Sanomat , 14.11.2004. maksullinen verkkoversio . Viitattu 26.10.2009.
↑ Ex-kansanedustaja Irina Krohn avautuu Eeva-lehdessä elämänsä suuresta tragediasta: Rudolf-poika, 22, kuoli täysin yllättäen – harvinainen kuolinsyy selvisi vasta kalliissa tutkimuksissa www.iltalehti.fi . Viitattu 27.11.2019.
Vihreän liiton kansanedustajat
Eduskuntaryhmä (9)
↑ a b Paavo Nikula valittiin oikeuskansleriksi 1998, jolloin hänen tilalleen kansanedustajaksi nousi Rauha-Maria Mertjärvi.
Eduskuntaryhmä (14)
↑ a b Satu Hassi valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kesäkuussa 2004, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Oras Tynkkynen.
↑ a b Irina Krohn siirtyi heinäkuussa 2006 Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Johanna Sumuvuori.