Harald Sarkko

Kaarle Harald Sarkko, sukunimi vuoteen 1935 Sarén (2. toukokuuta 1889 Sauvo – 16. huhtikuuta 1956) oli suomalainen Viipurin kaupunginlääkäri ja lääkintöneuvos.

Sarkon vanhemmat olivat rakennusmestari Kaarle Anton Sarén ja Amanda Aleksandra Anttila. Hän pääsi ylioppilaaksi 1910 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1914, lääketieteen lisensiaatiksi 1921 ja sisätautien erikoislääkäriksi 1929. Sarkko teki opintomatkoja Itävaltaan 1924, Ruotsiin 1934 sekä Sveitsiin ja Pohjoismaihin 1948.

Sarkko oli Viipurin maalaiskunnassa kunnanlääkärinä 1920–1928, Viipurin sotasairaalassa osastolääkärinä 1924–1941, Helsingin yleisen sairaalan II sisätautien osaston vapaaehtoisena apulaislääkärinä 1927–1929, Viipurin kaupunginlääkärinä 1932–1940 ja lääkintöneuvoksena vuodesta 1941. Hän oli puolustuslaitoksessa lääkärin tehtävissä 1918–1923 sekä sotavuosina 1939–1940 ja 1941–1944. Suomen sisällissodan aikana Sarkko oli kenttäambulanssin johtajana Varkaudessa ja Karjalan rintamalla. Sarkko oli myös tapaturmavakuutusyhtiö Ilmarisen (myöhemmin Imatra-Karjalan) ylilääkärinä vuodesta 1930 ja Suomen vakuutus Oy:n ylilääkärinä vuodesta 1945. Hänestä tuli lääkintäeverstiluutnantti 1941.

Sarkko oli Suomen Punaisen Ristin Viipurin piirihallinnon varapuheenjohtajana 1934–1940, Rauhan piirimielisairaalan liittovaltuuston jäsenenä vuodesta 1934, maatalousministeriön eläinlääkintöosaston neuvottelukunnan jäsenenä 1942–1950, terveydenhoitolakikomitean puheenjohtajana vuodesta 1946, rikki-, suolahappo- ja superfosfaattiteollisuuden työntekijöiden terveydenhoidollisten haittojen tutkimiskomitean ja rottien hävittämiskomitean jäsenenä, Suomen elintarviketutkijain seuran kansallisen metodikomitean lääkärijäsenenä 1948 ja Suomen WHO-toimikunnan varapuheenjohtajana vuodesta 1951. Hän oli Viipurin yksityissairaalan osakas ja johtokunnan jäsen.

Harald Sarkko oli naimisissa 1921–1933 kauppaneuvos Johan Hallenbergin tyttären Hilja Helena Hallenbergin kanssa. Avioeron jälkeen hän meni naimisiin 1935 Katri Heikkisen kanssa.