Vanadiinitrikloridi
| Vanadiinitrikloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | VCl3 |
| Moolimassa | 157,29 |
| Ulkomuoto | Violetti kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 300–400 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 3,0 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Vanadiinitrikloridi (VCl3) on vanadiini- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisten vanadiiniyhdisteiden valmistukseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa vanadiinitrikloridi on punaisenviolettia kiteistä ainetta. Yhdiste on hygroskooppista ja liukenee veteen, mutta myös helposti hydrolysoituu veden vaikutuksesta. Kuumennettaessa se disproportioituu. Vanadiinitrikloridi liukenee etanoliin sekä koordinoituviin orgaanisiin liuottimiin kuten asetonitriiliin.[1][3][2][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanadiinitrikloridia voidaan valmistaa kuumentamalla dirikkidikloridia divanadiinipentoksidin kanssa. Reaktiossa vanadiini pelkistyy ja rikki hapettuu osittain rikkidioksidiksi ja osittain pelkistyy alkuainerikiksi.[1][3]
- 2 V2O5 + 6 S2Cl2 → 4 VCl3 + 5 SO2 + 7 S
Vanadiinitrikloridista voidaan valmistaa organovanadiiniyhdisteitä ja sitä voidaan käyttää katalyyttinä eräiden kumien ja muovien valmistuksessa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 249. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Günter Bauer, Volker Günther, Hans Hess, Adreas Otto, Oskar Roidl, Heinz Roller & Siegfried Sattelberger: Vanadium and Vanadium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 4.8.2016
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1147. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Mike Woolery: Vanadium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 4.8.2016