Uuden-Kaledonian mielenosoitukset 2024
 |
Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita. |
| Uuden-Kaledonian mielenosoitukset 2024 | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
_(Polynesia_centered).svg) Uuden-Kaledonian sijainti kartalla
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
| |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
n. 5000 | |||||||||
Laajamittaiset mielenosoitukset alkoivat Uudessa-Kaledoniassa 13. toukokuuta 2024. Saariryhmä on Ranskaan kuuluva erityisyhteisö. Mielenosoitusten on pelätty yltyvän sisällissodaksi.[1][2] Saariryhmän asukkaista 41 % on melanesialaisia (eli kanakkeja), 24 % eurooppalaisia.[3] Nuorisotyöttömyys on hyvin korkea (26 %) huolimatta Uuden-Kaledonian huomattavista nikkelivarannoista.[4]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuden-Kaledonian paikallisvaaleissa äänioikeus on Nouméan sopimuksen nojalla vain sellaisilla henkilöillä, jotka ovat oleskelleet saarilla vuodesta 1998 lähtien, sekä näiden täysi-ikäisillä lapsilla. Äänioikeuden säilyttääkseen henkilön on täytynyt myös asua vakituisesti Uudessa-Kaledoniassa. Tämä järjestely sulkee äänioikeuden ulkopuolelle vuoden 1998 jälkeen muuttaneet mannerranskalaiset, mutta myös ranskanpolynesialaiset ja wallisfutunalaiset (sekä näiden lapset). Näitä henkilöitä kutsutaan toisinaan nimellä "jäädytetyt äänestäjät" (ransk. "corps électoral gelé").[5][6]
Vuonna 1999 Ranskan perustuslakineuvosto linjasi, että saariryhmällä pitäisi siirtyä järjestelmään, jossa kaikki vähintään 10 vuotta Uudessa-Kaledoniassa asuneet saisivat äänioikeuden paikallisvaaleissa. Vuonna 2007 presidentti Jacques Chirac ajoi saariryhmällä vaikuttavan itsenäisyysliikkeen toiveesta läpi perustuslaillisen muutoksen, jonka nojalla tästä luovuttiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi muutoksen olevan hyväksyttävä väliaikaisratkaisu siirtomaavallan purkautumisessa Uudessa-Kaledoniassa.[6][7]
Nouméan sopimuksen mukaan Uudessa-Kaledoniassa tuli järjestää myös kolme kansanäänestystä saariryhmän itsenäistymisestä. Itsenäisyyden vastustajat voittivat kaikissa kolmissa vaaleissa.[3] Itsenäisyyden kannattajat boikotoivat viimeisintä vuonna 2021 järjestettyä kansanäänestystä, koska se järjestettiin koronapandemian aikana.[4]
Ranskan parlamentti on toivonut muutosta paikallisvaalien äänioikeuteen, ja että Uudelle-Kaledonialle muuttaneet ranskalaiset, jotka ovat asuneet Uudessa-Kaledoniassa vähintään 10 vuotta, saisivat myös äänioikeuden. Kanakit pelkäävät tämän vesittävän heidän poliittista valtaansa paikallisissa vaaleissa. Ranskan parlamentti- ja presidentinvaaleissa kaikki Uuden-Kaledonian asukkaat ovat äänioikeutettuja samoilla ehdoilla.[8][3]
Seuraavat paikallisvaalit on tarkoitus järjestää vuonna 2024. Suurin itsenäisyyttä kannattava puolue, kanakkien ja sosialistien kansallinen vapautusrintama, on ilmaissut tyytymättömyytensä Ranskan parlamentin aikeisiin muuttaa paikallisvaalien äänioikeuden määritelmää.[4]
Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääkaupunki Nouméan kattava ulkonaliikkumiskielto määrättiin 14. toukokuuta 2024, ja myös kokoontumisvapautta on rajoitettu. Suurkomissaari Louis Le Franc'n mukaan julkista ja yksityistä omaisuutta (muun muassa turvakameroita, apteekkeja ja autokauppoja) on tuhottu.[8] Myös autojen polttamista ja ryöstelyä on esiintynyt.[9] Uuden-Kaledonian kauppakamarin arvion mukaan mielenosoitukset ovat aiheuttaneet 16. toukokuuta mennessä jo 200 miljoonan euron vahingot.[10] Lisäksi se arvioi, että jopa 90 % Nouméan elintarvikkeiden jakelusta vastaavasta infrastruktuurista on käyttökelvotonta.[11]
Nouméan kansainvälinen lentokenttä suljettiin kaupalliselta liikenteeltä 14. toukokuuta.[12]
Yhteensä viisi henkilöä on kuollut 13.–16. toukokuuta välisenä aikana. Kaksi kuolleista on Gendarmerie nationale -joukkoihin kuuluneita santarmeja.[13]
"Mellakoitsijoiden" määräksi arvioidaan noin 5 000, joista 200 oli pidätetty 17. toukokuuta mennessä.[11]
Reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan sisäministeri Gérald Darmanin on syyttänyt Azerbaidžania Ranska-vastaisten mielenosoittajien tukemisesta. Motiiviksi tälle annettiin Azerbaidžanin halu kostaa Ranskalle maan tarjottua aseapua Armenialle. Nimetön Ranskan tiedusteluviranomainen kertoi Politicolle, että Uudessa-Kaledoniassa on havaittu azerbaidžanilaisten ja venäläisten tekemää vaikutustyötä, jonka tarkoitus on mustamaalata Ranska kolonialistisena valtiona. Azerbaidžanin ulkoministeriön tiedottaja kielsi syytökset ja kehotti sisäministeriä Darmaninia keskittymään Ranskan omiin epäonnistumisiin, jotka olivat hänen mielestään mielenosoitusten juurisyy.[14]
Uuden-Seelannin ulkoministeri Winston Peters ilmoitti 14. toukokuuta peruvansa Uudelle-Kaledonialle suuntautuvan valtiovierailunsa levottomuuksien takia.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Police officer among four killed in New Caledonia violence | 1News 1News. 16.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Nickel, guns and foreign powers: How France’s New Caledonia reached the brink of ‘civil war’ POLITICO. 16.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c 'Streets on fire' in New Caledonia over voting reform | REUTERS Reuters. 15.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Colonial past haunts latest New Caledonia crisis France 24. 16.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Dégel du corps électoral calédonien : 12 clés pour comprendre le projet de loi constitutionnelle Nouvelle-Calédonie la 1ère. 26.3.2024. Viitattu 17.5.2024. (ranskaksi)
- ↑ a b Nouvelle-Calédonie : la controverse sur le gel du corps électoral continue Le Monde. 20.1.2005. Viitattu 17.5.2024. (ranskaksi)
- ↑ Révisions constitutionnelles de février 2007 Conseil constitutionnel. 2007. Viitattu 17.5.2024. (ranskaksi)
- ↑ a b Livingstone, Helen: New Caledonia imposes curfew after day of violent protests against constitutional change The Guardian. 14.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ New Caledonia announces curfew after riots over voting reforms Le Monde. 14.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Nouvelle-Calédonie : des dégâts économiques déjà considérables Les Echos. 16.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (ranskaksi)
- ↑ a b New Caledonia riots: parts of territory ‘out of state control’, French representative says The Guardian. 17.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ New Caledonia: Curfew, airport closed after riots in Noumea Deutsche Welle. 14.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ En direct, émeutes en Nouvelle-Calédonie : Eric Dupond-Moretti publie une circulaire appelant « une réponse ferme, rapide et systématique aux crimes et délits » Le Monde. 17.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (ranskaksi)
- ↑ France accuses Azerbaijan of fomenting deadly riots in overseas territory New Caledonia POLITICO. 16.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Winston Peters cancels New Caledonia visit amid violent unrest RNZ. 14.5.2024. Viitattu 17.5.2024. (englanniksi)