Turkin juutalaiset
| Türkiye Yahudileri יהודים טורקים (Djudios Turkos) |
|||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | turkki, ladino, jiddiš, heprea, jevani | ||||||
| Uskonnot | Juutalaisuus | ||||||
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Juutalaisuus maittain |
|---|
 |
| Afrikka |
| Aasia |
| Etelä-Amerikka |
| Eurooppa |
| Lähi-Itä |
| Pohjois-Amerikka |
| Oseania |
Turkin juutalaiset ovat Turkissa asuvia juutalaisia. Osa heistä polveutuu 1400-luvun lopulla maahan Espanjasta tulleista sefardijuutalaisista. Pieni osa polveutuu myös aškenaseista. Juutalaisten määräksi Turkissa on arvioitu noin 23 000. Juutalaiset puhuvat turkin lisäksi ladinoa ja jiddišiä.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkin juutalaiset ovat peräisin monelta suunnalta kuten Anatoliasta, Balkanilta ja Lähi-idän alueilta. Osa on Espanjasta vuonna 1492 karkotettujen juutalaisten jälkeläisiä. Lähi-idässä oli osmanivalloitusten aikana paljon juutalaisia, joista osa muutti kauppiaina Bursaan tai Istanbuliin.
Juutalaiset saivat yleensä elää Osmanivaltiossa rauhassa, vaikka heitä rajoittivat dhimmi-säännöt. Pahin vaino oli Mehmed IV:n (1648–1687) aikana, jolloin juutalaisista tehtiin syyllisiä Konstantinopolin paloon vuonna 1660. Heidät pakotettiin myymään omaisuutensa muslimeille ja sitten karkotettiin. Seuraavana vuonna juutalaiset velvoitettiin pukeutumaan tunnistamista helpottavalla tavalla, heidän omaisuuttaan takavarikoitiin ja synagogia hävitettiin. Vuosina 1663–1687 juutalaisten hovilääkärien ja muiden virkamiesten oli pakko julkisesti kääntyä islamiin. Juutalaiset korvattiin korkeissa viroissa kreikkalaisilla ortodokseilla.[4]
Juutalaiset suojeltiin Lausannen sopimuksella vuonna 1923, mutta heitä pidetään silti toisen luokan kansalaisina. Lausannen sopimuksesta lähtien juutalaisiin ja muihin ei-islamilaisiin vähemmistöihin on kohdistettu väkivaltaa. Valtio ei esimerkiksi puuttunut väkijoukkojen juutalaisia vastaan harjoittamaan väkivaltaan Traakiassa vuonna 1934 ja Istanbulissa vuonna 1955. [3]
Vuosina 1941 ja 1942 ei-muslimeita pakkovärvättiin työpataljooniin ja vuonna 1942 astui voimaan heitä syrjivä omaisuusvero. 1960-luvulta lähtien ei-muslimien hallitsemien säätiöiden ja järjestöjen omaisuutta on takavarikoitu. Nykypäivänä suurin osa Turkin juutalaisista asuu Istanbulissa. Lisäksi Izmirissä (Smyrnassa) asuu noin 2 500 juutalaista. Muualla juutalaisten määrä on erittäin pieni. Istanbulissa on 19 synagogaa, joista yksi on aškenasien.[3]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa Turkin juutalaisten lapsista käy valtion kouluja, joissa opetus tapahtuu turkiksi. Istanbulissa juutalaisilla on juutalaisyhteisön ylläpitämät ala- ja yläkoulut ja alakoulu Izmirissä. Niissä opetus tapahtuu pääasiassa turkiksi, mutta myös hepreaa opiskellaan. Ladinoa eli juutalaisespanjaa puhuu enää noin 8000 henkeä, vaikka kieltä on pyritty ylläpitämään.[5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Israel Central Bureau of Statistics - Estimated numbers of Turkish born Jews in Israel (hepreaksi)
- ↑ http://www.musevicemaati.com/index.php?contentId=33 (Arkistoitu – Internet Archive) Chief Rabbinate of Turkey - Numbers: Total is estimated at around 23.000. The 25th community in size according to WJC data
- ↑ a b c Jews Minority Rights Group International. Viitattu 15.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Ira M. Lapidus: A History of Islamic Societies, s. 349–351. Cambridge University Press, 2022.
- ↑ Naim Avigdor Güleryüz: The Jewish Virtual History Tour - Turkey The Jewish Virtual History Tour. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Ladino - A language of Israel Ethnologue. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)