Tromboksaanisyntaasi
Tromboksaanisyntaasi on isomeraaseihin kuuluva entsyymi, joksa katalysoi tromboksaani-A2:n muodostumista prostaglandiini H2:sta. Tromboksaanisyntaasilla on merkitystä verihiutaleiden takertumisessa toisiinsa verihyytymien muodostuessa, verisuonien supistumisessa ja keuhkoputkien supistumisessa. Tromboksaanisyntaasin EC-numero on EC 5.3.99.3.[1][2][3]
Rakenne ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tromboksaanisyntaasi on rakenteeltaan monomeeri, joka koostuu 533 aminohaposta. Ihmisen entsyymin molekyylimassa on 58–60 kDa. Tromboksaanisyntaasi kuuluu Sytokromi P450-entsyymiryhmään vaatii toimiakseen koentsyymikseen hemiryhmän.[1][2][3]
Tromboksaanisyntaasin katalysoiman reaktion reaktiomekanismin ensimmäisessä vaiheessa prostaglandiini H2 sitoutuu entsyymiin. Koentsyymin rautaioni katalysoi prostaglandiinin peroksidisidoksen homolyyttistä katkaisua, jolloin siitä muodostuu radikaali, jossa hapella on sitoutumaton elektroni ja rauta hapettuu hapetusluvulta +III hapetusluvulle +IV. Muodostunut radikaali toisiintuu ja muodostuu hiiliradikaali. Tämä radikaali luovuttaa rautaionille elektronin, jolloin rauta pelkistyy hapetusluvulle +II ja muodostuu karbokationi. Tämä karbokationi syklisoituu, jolloin muodostuu tuote. Sivutuotteina muodostuu malonidialdehydiä ja 12-hydroksiheptatrieenihappoa.[4]
Tromboksaanisyntaasin inhibiittoreita on tutkittu verihyytymien muodostumista ehkäisevinä lääkeaineina. Inhibiittorit muodostavat sidoksen hemiryhmän rautaionin kanssa substraatin sijasta.[3][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b EC 5.3.99.5 - thromboxane-A synthase Brenda. Viitattu 29.8.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 817. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c Plínio Cunha Sathler, Marcos Santana, André Luiz Lourenço, Carlos Rangel Rodrigues, Paula Abreu, Lúcio Mendes Cabral & Helena Carla Castro: Human thromboxane synthase: comparative modeling and docking evaluation with the competitive inhibitors Dazoxiben and Ozagrel. Journal of Enzyme Inhibition and Medicinal Chemistry, 2014, 29. vsk, nro 4, s. 527–531. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Paul R. Ortiz de Montellano: Cytochrome P450, s. 620-622. Springer, 2015. ISBN 978-3-319-12107-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.8.2018). (englanniksi)
- ↑ Paolo Gresele, Valentin Fuster, Jose A. Lopez, Clive P. Page, Jos Vermylen: Platelets in Hematologic and Cardiovascular Disorders, s. 347. Cambridge University Press, 2007. ISBN 9780521881159. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.8.2018). (englanniksi)