Telluuritetrajodidi
| Telluuritetrajodidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | TeI4 |
| Moolimassa | 653,2 |
| Ulkomuoto | Tummanharmaa kiteinen aine |
| Sulamispiste | 280 °C[1] |
| Kiehumispiste | 283 °C [1] |
| Tiheys | 5,05 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Telluuritetrajodidi (TeI4) on telluurin ja jodin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä on tutkittu käytettäväksi valosähköisiin sovellutuksiin.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa telluuritetrajodidi on tummanharmaata tai mustaa kiteistä ainetta. Yhdiste on polymorfista ja sillä on viisi kidemuotoa, jotka ovat α-ε-muodot. Näistä vain alkeiskopiltaan ortorombinen δ-muoto on stabiili huoneenlämpötilassa ja se on rakenteeltaan tetrameeri. Muut muodot ovat trigonaalinen α-muoto, ortorombinen β-muoto, monokliininen γ-muoto ja tetragonaalinen ε-muoto. Telluuritetrajodidi hydrolysoituu veden vaikutuksesta telluuridioksidiksi ja vetyjodidiksi, mutta liukenee hieman asetoniin. Kuumennettaessa aine alkaa hajota telluuridijodidiksi noin 100 °C:n lämpötilassa ja telluuriksi ja jodiksi noin 400 °C:n lämpötilassa. Jodidien kansssa se muodostaa kompleksisen pentajodotelluraatti(V)ionin ([TeI5]-).[1][2][3][4]
Telluuritetrajodidia voidaan valmistaa telluurista ja jodista ja vaihtoehtoisesti telluuridioksidin tai telluurihapon ja vetyjodidin reaktiolla.[2][5]
- Te + 2 I2 → TeI4
- TeO2 + 4 HI → TeI4 + 2 H2O
- H6TeO6 + 6 HI → TeI4 + I2 + 6 H2O
Telluuritetrajodidia on tutkittu käytettäväksi aurinkokennojen materiaalina.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 590-591. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.11.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Wolfgang A. Herrmann, Christian Erich Zybill: Synthetic Methods of Organometallic and Inorganic Chemistry, s. 185-186. Thieme, 1997. ISBN 3-13-103051-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.11.2021). (englanniksi)
- ↑ James E. Hoffmann, Michael G. King, C. Carapella, J. E. Oldfield & R. D. Putnam: Tellurium and Tellurium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ Rüdiger Kniep, Heinz Jürgen Beister & Dieter Wald: Polymorphie von Tellur(IV)-iodid. Zeitschrift für Naturforschung B, 1988, 43. vsk, nro 8, s. 965-980. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021. (saksaksi), (englanniksi)
- ↑ Prakash Satya: Advanced Chemistry of Rare Elements, s. 316. S. Chand Publishing, 2013. ISBN 978-81-219-4254-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.11.2021). (englanniksi)
- ↑ Ahmed Ali Said, Jian Xie, Kexiang Zhao, Wenbo Liu, Fei Yu, Qichun Zhang: Beyond Perovskite Solar Cells: Tellurium Iodide as a Promising Light-Absorbing Material for Solution-Processed Photovoltaic Application. Chemistry: An Asian Journal, 2020, 15. vsk, nro 9, s. 1505-1509. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021. (englanniksi)