Tarhapapaija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarhapapaija
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Puutteellisesti tunnettu

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Papaijakasvit Caricaceae
Suku: Papaijat Carica
Laji: papaya
Kaksiosainen nimi

Carica papaya
L.[2]

Katso myös

  Tarhapapaija Wikispeciesissä
  Tarhapapaija Commonsissa

Tarhapapaija eli papaija (Carica papaya) on trooppinen hedelmäpuu. Suurikokoiset hedelmät ovat tärkeä ravinnonlähde tropiikissa ja subtropiikissa.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Papaijapuu.
Papaijan kukkia.
Siemenet

Papaija kasvaa tavallisesti 2–6 metriä korkeaksi, korkeimmillaan 8 metriä korkeaksi. Runko on suora, sileä ja väriltään vihreä. Oksia ei ole, vaan lehdet asettuvat kierteisesti suoraan runkoon. Suurikokoiset lehdet ovat suoria ja pitkäruotisia, lehtilapa on syvään suuriliuskainen. Lehtiä on yleensä jäljellä vain rungon yläosassa. Rungon alaosassa on selvästi näkyviä, vanhojen lehtien jättämiä arpia. Papaijan kellanvalkoiset kukat ovat kaksikotisia ja puhkeavat lehtihankoihin.[3][4]

Papaija kukkii ja tuottaa hedelmiä samanaikaisesti vuoden ympäri. Hedelmät voivat painaa jopa 10 kg, mutta tavallisesti ne ovat noin kilon painoisia. Ne roikkuvat suoraan rungosta. Muodoltaan papaijan hedelmä on soikea tai hieman päärynänmuotoinen. Kuori on nahkamainen, sileä ja vihreä, kypsänä kellertyvä. Hedelmämalto eli hedelmäliha on mehukas ja väriltään vaalean oranssi tai punainen. Rakenteeltaan se muistuttaa hieman melonia. Hedelmämallon keskellä olevassa ontelossa on runsaasti mustanharmaita pippurinmarjan kokoisia siemeniä.[3][4] Siemeniä saattaa olla jopa yli 50 kappaletta hedelmää kohden.

Puuksi papaija on varsin lyhytikäinen. Tavallisesti se elää vain 4–5-vuotiaaksi. Toisaalta se alkaa tuottaa hedelmiä jo 10 kuukautta vanhana.[5]

Viljelykasvina papaijasta on jalostettu useita eri lajikkeita.[4]

Papaija on alkujaan kotoisin Etelä-Amerikan trooppisilta alueilta. Nykyään sitä kasvaa viljelykasvina kaikkilla tropiikissa ja subtropiikissa.[3]

Papaija on yksi tropiikin eniten viljeltyjä ravintokasveja. Suurin osa sadosta käytetään paikallisesti. Papaijan hedelmän hedelmämalto sisältää runsaasti A- ja C-vitamiineja. Hedelmät nautitaan yleensä sellaisenaan tai hedelmäsalaateissa. Hedelmistä tehdään myös mehua ja nektaria, jotka ovat tuoreita hedelmiä suositumpia vientituotteita.[3] Papajan maku on hieman melonimainen ja aprikoosimainen.[4]

Erityisesti papaijan kuorien ja raakojen hedelmien maitiaisneste sisältää proteiineja pilkkovaa papaiinientsyymiä, jota käytetään ruoansulatusongelmien lääkinnässä. Samasta syystä papaija edistää ruoansulatusta.[3][5] Entsyymi myös mureuttaa lihaa, joten papaija sopii soseutettuna marinadeihin.[3][4] Sitä käytetään myös purukumin raaka-aineena sekä villan ja silkkikankaan käsittelyssä ehkäisemään kutistumista. Papaijan lehdet kelpaavat keitettyinä vihanneksiksi ja koko kasvi sopii hyvin myös karjanrehuksi.[3]

  • Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
  • Lomakasvio. Trooppisten kasvien tunnistusopas. Toim. Tran Minh, Mirjami & Laaka-Lindberg, Sanna & Junikka, Leo. 2. tarkistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2014.
  1. Contreras, A.: Carica papaya IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  2. ITIS (englanniksi)
  3. a b c d e f g Lomaskasvio 2014, s. 115.
  4. a b c d e Floridadata Plant Encyclopedia: Carica papaya Viitattu 7.7.2015. (englanniksi)
  5. a b Hyötykasvit värikuvina 2002, s. 154.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]