Tampereen Höyrypolttimo
Tampereen Höyrypolttimo Oy – Tammerfors Ångbränneri Ab oli Tampereella vuosina 1873–1919 toiminut raakaväkiviinaa ja siitä jalostettuja alkoholijuomia valmistanut yritys.[1][2]
Yhtiön perusti 1873 apteekkari Edvard Julius Granberg yhdessä kauppias Emil Hagelbergin ja kapteeni Anselm Grahnin kanssa. Granberg oli jo vuonna 1866 perustanut Tampereelle väkiviinatehtaan sen jälkeen kun viinan kotipoltto oli kielletty 1866. Uuden tehtaan rakennukset valmistuivat Näsijärven rannalle lähelle Tammerkosken niskaa. Vuonna 1880 yhtiöön liitettiin Tampereella Kauppakadun ja Hämeenpuiston kulmauksessa niin sanotun Spriitehtaan talon tontilla sijainnut väkiviinantislaustehdas joka valmisti jalostettuja juomia raakaspriistä. Vuonna 1879 valmistui uusi raakaväkiviinatehdas Näsijärven rantaan vastapäätä Pajasaarta. Kun Porin rata valmistui 1893 uusi tehdas jäi radan pohjoispuolelle aivan radan viereen. Alkuperäisen polttimon rakennukset jäivät radan eteläpuolelle. Kauppakadulla sijainnut jalostustehdas siirrettiin 1910-luvulla Näsijärven rantaan Onkiniemeen jonne myös polttimo oli tarkoitus siirtää myöhemmin mutta tämä ei toteutunut. Työntekijöitä oli 1878 17 henkilöä ja 1908 noin 30 henkilöä.[1]
Tampereen Höyrypolttimo valmisti viljasta 60–96 % raakaväkiviinaa ja siitä edelleen jalostettuja 30–50% vahvuisia alkoholijuomia kuten paloviinaa (tuotemerkit Suomi Wiina, Fahlu, Annis, Kumina, Pomeranssi) sekä erilaisia värjättyjä viinoja kuten "konjakkia", "rommia", likööriä ja punssia. Raakaväkiviinaa laimennettiin jalostuksen aikana vedellä, poistettiin siitä epäpuhtaudet tislaamalla ja lopuksi lisättiin siihen mausteita, uutteita ja väriaineita. Vaikka näitä viinoja myytiin konjakkina tai rommina ne oli valmistettu kokonaan eri raaka-aineista.[1]
Vuonna 1897 Tampereen Höyrypolttimoon liitettiin Emil Hagelbergin 1868 perustama Emil Hagelberg & Co:s Ångbränneri Ab jonka polttimorakennus sijaitsi lähellä Tampereen Höyrypolttimon tehdasta sekä Konstantin Hakulinin vuonna 1868 Tampereelle perustama toinen viinanpolttimo. Vuoden 1900 tienoilla yhtiö hankki vielä O. S. Mellgrenin 1868 perustaman Tammerfors Spritförädlings Ab viinanjalostustehtaan. [1]
Tampereen kunnallisen kieltolain ollessa voimassa 1903 yhtiö valmisti puhdistettua ja tislattua väkiviinaa teknisiin tarkoituksiin. Valtakunnallisen kieltolain tultua voimaan 1919 loppui viinanvalmistus ja 1920-luvulla valmistettiin enää mietoja mallasjuomia. Yhtiön Tammerkosken niskalla sijainneet tehdasrakennukset jotka sijaitsivat Tampereen kaupungilta vuokratulla maalla purettiin 1929.[3]
Tampereella oli toiminut ensimmäinen kruunun omistama viinanpolttimo jo 1778–1785 sen jälkeen kun kuningas Kustaa III oli julistanut viinan polton kruunun yksinoikeudeksi 1775. Polttimo työllisti yli 100 henkilöä ja se oli Tampereen merkittävin teollisuuslaitos. Polttimon yhteyteen perustettiin myös kruununmakasiini jonka ansiosta Tampereesta tuli sisämaan viljakaupan merkittävä keskus. Polttimon lopetettua toimintansa sen rakennukset myytiin huutokaupalla 1801 ja myöhemmin polttimon paikalle rakennettiin Finlaysonin puuvillatehdas.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]