Suomen erämaalaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen erämaalaki (SDK 62/1991[1]) on erityislaki, joka kohdistuu Lapissa oleviin erämaihin. Vastuuministeriönä toimii Suomen ympäristöministeriö.

Lain tarkoituksena on perustaa erämaa-alueita alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelais­kulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi.

Erämaa-alueet:

Erämaa-alue Kunnat Pinta-ala
Hammastunturi Inari, Sodankylä ja Kittilä 1 820 km²
Kaldoaivi Utsjoki ja Inari 2 940 km²
Kemihaara Savukoski 310 km²
Käsivarsi Enontekiö 2 210 km²
Muotkatunturi Inari ja Utsjoki 1 570 km²
Paistunturi Utsjoki ja Inari 1 570 km²
Pulju Kittilä ja Enontekiö 610 km²
Pöyrisjärvi Enontekiö 1 280 km²
Tarvantovaara Enontekiö 670 km²
Tsarmitunturi Inari 150 km²
Tuntsa Salla ja Savukoski 210 km²
Vätsäri Inari 1 550 km²
  1. Erämaalaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 31.8.2022.
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.