Rauno Julin
Rauno Julin (s. 8. marraskuuta 1950 Jyväskylä)[1] on suomalainen fyysikko ja professori. Hän toimi fysiikan professorina Jyväskylän yliopistossa vuosina 1996–2017. Hän on eräs kiihdytinpohjaisen fysiikan uranuurtajista Jyväskylän yliopistossa. Hän oli ydin- ja kiihdytinpohjaisen fysiikan kansallisen huippututkimusyksikön johtaja kahden toimikauden ajan 2006–2017. Hän jäi eläkkeelle vuoden 2017 lopussa[2], jonka jälkeen jatkaa emeritusprofessorina.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akateeminen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1969[3] Julin aloitti fysiikan ja matematiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa. 1970-luvulla fysiikan laitoksella vaikuttivat professorit Juhani Kantele, Pertti Lipas, ja Kalevi Valli, joiden ansiosta hän kiinnostui fysiikasta. Julin valmistui filosofian maisteriksi 1973, lisensiaatiksi 1977 ja tohtoriksi 1979.[1]
Akateemisen työuransa Julin aloitti Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen assistenttina syksyllä 1972.[3] Vuosina 1981–1982 hän toimi Alexander von Humboldt -säätiön stipendiaattina Jülichin KFA-tutkimuskeskuksessa Saksassa.[1] Palattuaan kotimaahan hänet nimitettiin 1982 Jyväskylän yliopiston fysiikan yliassistentiksi.[1] Hän toimi Suomen Akatemian nuorempana tutkijana vuosina 1986–1990 ja vanhempana tutkijana vuosina 1992–1996.[1] Hän toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan apulaisprofessorina vuosina 1990–1992.[1] ja nimitettiin fysiikan professoriksi vuonna 1996[1].
Tieteellinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julin aloitti tieteellisen uransa rakentamalla gradutyönään piikiteistä puolijohdeilmaisimia konversioelektronien havaitsemiseen.[3] Hän oli mukana työryhmässä, joka asensi Jyväskylän yliopiston ensimmäisen hiukkaskiihdyttimen (mallinimi MC-20) ja siihen liittyvät suihkuputkilinjat vuonna 1974. Työryhmässä työskenteli myös toinen tuleva Jyväskylän yliopiston fysiikan professori Juha Äystö.[4]
Lisensiaattitutkielmassaan Julin tutki syklotronin pulssitetun suihkun käyttöä ytimen viritystilojen elinaikojen mittaamisessa.[5] Väitöskirjatyössään hän kehitti elektronispektrometreja ja elinaikamittausmenetelmiä, käyttäen niitä kiihdyttimen suihkujen kanssa ytimen sähköisten monopoli- eli E0-siirtymien systemaattiseen tutkimukseen.[5] Tätä työtä hän teki tutkimusryhmässä, jota johti professori Juhani Kantele.[5]
Väiteltyään Julin keskittyi suihkunsisäiseen (in-beam) gammaspektroskopiaan tohtoritutkijakaudellaan (post doc -tutkijana) Jülichin KFA-tutkimuskeskuksessa Saksassa 1981–1982.[5] Palattuaan kotimaahan hän jatkoi ytimen korkeaspintilojen in-beam-spektroskopian tutkimuksia Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella ryhmässä, joka teki mittauksia suurilla moni-ilmaisinpalloilla Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä toimivassa Niels Bohr-instituutissa Risossa[6], Tanskassa sekä Daresburyssä[7], Englannissa.
Fysiikan laitoksen in-beam-spektrospiaryhmän johtajana Julinin vastuulle tuli alan tutkimuksen aloittaminen Ylistönmäelle vuonna 1994 valmistuneessa uudessa kiihdytinlaboratoriossa, missä otettiin käyttöön uusi syklotroni (mallinimi K130).[7].
Varsinainen tieteellinen läpimurto ytimien in-beam-spektroskopian tutkimuksessa tapahtui vuonna 1995, kun Julinin tutkimusryhmä aloitti yhteistyön professori Matti Leinon johtaman ryhmän kanssa. Yhteistyöryhmä osoitti, että yhdistämällä tehokas in-beam-moni-ilmaisinpallo ja off-beam-tutkimuksiin tarkoitettu, Leinon ryhmän rakentama RITU-rekyylinerotin päästiin havaitsemaan ensimmäistä kertaa viritystilarakenteita eksoottisissa neutronivajaissa ja superraskaissa atomin ytimissä.[8] Oleellista tässä kansainvälisesti menestyksekkäässä tutkimuksessa oli erityisesti Englannin yliopistojen useiden miljoonien eurojen arvoiset laite- ja henkilöresurssi-investoinnit, joiden saannissa Jyväskylän yliopiston käyttöön Julinilla on ollut keskeinen rooli.
Julinin tutkijaryhmässä 1990-luvun puolivälissä aloitti uransa nuori Paul Greenlees, josta tuli ERC-tutkija vuonna 2008, fysiikan professori vuonna 2013 ja in-beam-spektroskopiaryhmän johtaja vuonna 2014.
Rauno Julin on tekijänä 307 vertaisarvioidussa kansainvälisessä tieteellisessä artikkelissa.[9]
Hallintotoimet ja luottamustehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merkittävät hallintotoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julin toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen (JYFL) johtajana vuosina 1996–1997 ja 2000–2002 sekä varajohtajana vuosina 2005–2013.[1] Hän oli fysiikan laitoksen Kiihdytinlaboratorion johtajana vuosina 1997–2000 ja 2002–2013, yhteensä viisitoista vuotta.[1] Julin on toiminut Ydin- ja kiihdytinpohjaisen fysiikan huippututkimusyksikön johtajana vuosina 2006–2011 ja vielä toisen toimikauden 2012–2017.[1] Tutkimustyön lisäksi Julin on voimakkaasti paneutunut ydinfysiikan koulutukseen Suomessa. Hän toimi valtakunnallisen hiukkas- ja ydinfysiikan tutkijakoulun johtajana vuosina 1999–2015.[1]
Luottamustehtäviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julinilla on ollut myös monia kansainvälisiä luottamustehtäviä tieteellisissä organisaatioissa ja työryhmissä. Hän oli vuosina 2003–2008 Euroopan ydinfysiikan yhteistyökomitean NuPECC:in jäsen ja kantoi päävastuun NuPECC:in 2010-pitkäaikaissuunnitelman ydinrakennetutkimusosiosta.[1] Julin on toiminut useiden EU:n puiteohjelmien integroitujen infrastruktuuriprojektien koordinaattorina ja kansainvälisten arviointi- ja ohjausryhmien jäsenenä. Hän on toiminut muun muassa Suomen edustajana kansainvälisessä IUPAP12-komiteassa vuodesta 2012 ja ESFRI:n fysiikan ja tekniikan strategiatyöryhmässä vuodesta 2013 lähtien.[1] Julin oli Jyväskylän yliopiston hallituksen jäsenenä toimikaudella 2014–2017.[10]
Tunnustuksia ja saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rauno Julin on ollut vuodesta 2005 lähtien Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.[11] Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Julinille hänen ansioistaan itsenäisyyspäivänä 2007 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkin.[12]
Työn ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harrastukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1978 Julin oli TUL:n mestaruusmaratonilla 9.9.1978 Oulussa hopealla omalla ennätysajallaan 2.26.08.[13][14] Hän harrastaa edelleen juoksua ja hiihtoa veteraanisarjoissa. Julin harrastaa myös musiikkia. Muusikonuransa hän aloitti vuonna 1965 soolokitaristina Tetetermite -yhtyeessä, jossa hän soittaa ja laulaa edelleenkin.[14] Vuosina 1968–1969 Julin oli soolokiratistina Silvery-yhtyeessä, joka sai hopeaa Suomen ensimmäisissä rock-yhtyeiden SM-kilpailuissa vuonna 1969.[14]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rauno Julin on naimisissa Marjut Julinin (o.s. Asikainen) kanssa. Heillä on kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rauno Julin: Ydinspektroskopia sai syttymään. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m Professori Julinin Curriculum vitae (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Viitattu 12.11.2015
- ↑ Emeritusprofessori Rauno Julinin jäähyväisluento ”Ydinfyysikon haasteita” Jyväskylän yliopisto. Viitattu 10.9.2018. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Rauno Julin: Ydinspektroskopia sai syttymään 2015, s. 49
- ↑ Rauno Julin & Juha Äystö: Pesulan kellarista EU:n laatulaboratorioksi 2015, s. 35. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.). ”Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni” (2015).
- ↑ a b c d Julin (2015), s. 50
- ↑ Julin (2015), s. 51
- ↑ a b Julin 2015, s. 52
- ↑ Julin (2015), s. 53
- ↑ Vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväsyklän yliopisto, 2015. (englanniksi) Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Jyväskylän yliopiston hallius – Jäsenet (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto. Viitattu 12.11.2015
- ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet Suomalainen tiedeakatemia, 20.1.2016. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Itsenäisyyspäivänä myönnettävät kunniamerkit (Arkistoitu – Internet Archive) mtv.fi, 30.11.2007. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Rauno Julin (Arkistoitu – Internet Archive) Tilastopaja Oy, 2016. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ a b c Professori Rauno Julin, henkilökohtainen tiedonanto 14.12.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Professori Julinin sivu[vanhentunut linkki] Jyväskylän yliopiston sivustolla (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
