Pipotiatsiini
| |
Pipotiatsiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 10-[3-[4-(2-hydroksietyyli)piperidin-1-yyli]propyyli]-N,N-dimetyylifenotiatsiini-2-sulfonamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N05 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C24H33N3O3S2 |
| Moolimassa | 475,667 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, intramuskulaarinen |
Pipotiatsiini on tyypillinen antipsykoottinen lääke eli neurolepti. Suomessa sitä käytetään lähinnä vain laitosolosuhteissa, kuten psykiatrisessa sairaalassa.lähde? Sillä hoidetaan kroonista skitsofreniaa. Pipotiatsiinia voidaan käyttää, mikäli sairaus on resistentti uudemmille, atyyppisille neurolepteille. Mahdollisesti toinen hoitoresistenttiin skitsofreniaan käytettävä lääke, klotsapiini on voinut aiheuttaa vakavia verimuutoksia aikaisemmin, jolloinka pipotiatsiini voidaan ottaa käyttöön.
Pipotiatsiini on sen aiheuttamien vakavien sivuvaikutusten vaaran vuoksi (mm. QT-ajan pidentymä sydämen sykkeessä) saatavilla ainoastaan erityisluvalla. Lääkemarkkinoilla sen kauppanimi on Piportil.
Lääke annostellaan pistoksena eli injektiona lihakseen (im.). Sen antaa yleensä tehtäväänsä koulutettu sairaanhoitaja. Pipotiatsiinia on 25 milligrammaa yhtä millilitraa kohden injektionestettä. Injektiota ei saa suorittaa suonensisäisesti (iv.). Siitä saattaisi seurata kardiovaskulaarisia rajuja haittoja, kuten äkillinen verenpaineen aleneminen sekä potilaan pyörtyminen. Pipotiatsiinille tunnetaan fentiatsiini-allergian ohella muitakin vasta-aiheita, jotka arvioi lääkäri hoidon määrätessään: sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet, sekä maksan taikka munuaisten vajaatoiminta ovat esimerkiksi tällaisia vakavia esteitä pipotiatsiini-hoidolle.
Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pipotiatsiini kuuluu fentiatsiineihin, sekä on likeistä sukua mm. klooripromatsiinille ja tioridatsiinille. Näiden lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset lienevät jokseenkin identtisiä. Joskin pipotiatsiinin kohdalla on ekstrapyramidaalisten haittavaikutusten (EPS) arveltu ilmaantuvan herkemmin, kuin muilla fentiatsiini-pohjaisilla neurolepteillä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lääketietokeskus: Pharmaca Fennica – PF2011 (s. 780)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.medicina.fi/fato/22.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- PubChem: Pipothiazine (englanniksi)
- DrugBank: Pipotiazine (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Pipotiazine (englanniksi)