Pikkukidushai
| Pikkukidushai | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Euselachii |
| Osaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Kaulushaikalat Hexanchiformes |
| Heimo: | Kidushait Hexanchidae |
| Suku: | Hexanchus |
| Laji: | nakamurai |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hexanchus nakamurai |
|
 Pikkukidushain levinneisyys sinisellä. Punaisella on merkitty Hexanchus vitulus -lajin levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Pikkukidushai (Hexanchus nakamurai) on yksi viidestä tunnetusta elävästä kidushailajista. Pikkukidushait ovat syvän meren eläjiä, ja ne viihtyvät trooppisissa ja lämpimissä lauhkeissa vesissä erityisesti Intianmerellä ja läntisellä Tyynellämerellä.[2][3]
Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukidushai on solakka ja hai jolla on kapea pää ja suuret silmät. Sillä on kuudet kidukset normaalin viiden sijasta. Hailajilla on pieni selkäevä pyrstövartensa juuressa, ja sen pyrstöevän yläosa on huomattavan pitkä. [4] Pikkukidushain selkäpuoli on väriltään vaaleanruskea, ja sillä on vaalea tai lähes valkoinen vatsa. Joidenkin yksilöiden evien reunat ovat myöskin vaaleita.[5][2]
Täysikasvuisten pikkukidushaiden koko vaihtelee noin 1,6 metrin paikkeilla, mutta ne voivat kasvaa jopa 1,8-metrisiksi. Vastakuoriutuneet pikkukidushait ovat noin 40–43 senttimetriä pitkiä.[1]
Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukidushaita esiintyy Tyynellämerellä sekä Intian valtamerellä. Lajia on tavattu harvoin paikallisesti myös Välimerellä.[6] Pikkukidushait uivat jopa 700 metrin syvyyksissä, ja niitä havainnoidaan usein mannerrinteillä. Joskus lajin yksilöitä havainnoidaan rannikoilla ja muilla matalilla vesillä.[5][2]
Atlantin ja muiden merialueiden pikkukidushaiden välillä huomattiin geneettisiä eroja, joten nykypäivänä Hexanchus vitulus eli atlantinkidushai luokistellaan eri lajiksi.[7][1]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukidushait ovat ovovivipaarisia, ja poikasia syntyy kerralla noin 13–26.[1]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukidushain käyttäytymisestä ja muistakin piirteistä on hyvin vähän tietoa.[8] Pikkukidushait elävät lähellä meren pohjaa, mutta nousevat usein pinnemmalle yön hämärtyessä. Pikkukidushain ei kirjattu hyökänneen ihmisten kimppuun ellei niitä ei ole ensin häiritty.[9]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukidushai syö pieniä ja keskikokoisia kaloja sekä äyriäisiä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Finucci, B., Barnett, A., Cheok, J., Cotton, C.F., Kulka, D.W., Neat, F.C., Rigby, C.L., Tanaka, S. & Walker, T.I.: Hexanchus nakamurai IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hexanchus nakamurai (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 10.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Pikkukidushai – Hexanchus nakamurai (suomenkielisen nimen lähde) Suomen lajitietokeskus. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ Bigeye sixgill shark australian.museum. Viitattu 9.5.2024.
- ↑ a b Bigeye Sixgill Shark Bimini Shark Lab. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ Rigers Bakiu, Marko Cakalli, Ioannis Giovos: The first record of bigeyed sixgill shark, Hexanchus nakamurai Teng, 1962 in Albanian waters. J. Black Sea/Mediterranean Environment, 2018, 24. vsk, nro 1, s. 74-49. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ Daly-Engel, T.S., Baremore, I.E., Grubbs, R.D. et al.: Resurrection of the sixgill shark Hexanchus vitulus Springer & Waller, 1969 (Hexanchiformes, Hexanchidae), with comments on its distribution in the northwest Atlantic Ocean. Marine Biodiversity, 2018, nro 49, s. 759–768. doi:10.1007/s12526-018-0849-x. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ Retracted: A new species in town: New record of Hexanchus nakamurai Teng, 1962 from the Levantine Sea (artikkelin julkaiseminen on peruutettu siinä ilmenneiden virheiden takia) onlinelibrary.wiley.com. Viitattu 9.5.2024.
- ↑ Bigeye Sixgill Shark Florida Museum. Viitattu 10.5.2024.