Nikkelifluoridi
| Nikkelifluoridi | |
|---|---|
 |
|
-fluoride-unit-cell-3D-balls.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NiF2 |
| Moolimassa | 96,69 |
| Ulkomuoto | Keltainen tai vihertävä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 1 380 °C[1] |
| Tiheys | 4,63 g/cm3C[2] |
| Liukoisuus veteen | 25,6 g/l (25 °C)[1] |
Nikkelifluoridi (NiF2) on nikkeli- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään päällystettäessä muita metalleja elektrolyyttisesti nikkelillä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa nikkelifluoridi on keltaista tai vihertävää hygroskooppista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen, mutta on liukenematonta orgaanisiin liuottimiin. Kidevedettömän nikkelifluoridin lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen tetrahydraatti (NiF2·4H2O), joka on väriltään vihreää.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kidevedellistä nikkelifluoridia voidaan valmistaa liuottamalla nikkelikarbonaattia vetyfluoridiin. Vedetöntä yhdistettä voidaan valmistaa nikkelikarbonaatin tai nikkelikloridin ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla 250–300 °C:n lämpötilassa tai kuumentamalla nikkelifluoridin tetrahydraattia vetyfluoridin kanssa.[2][4]
- NiCO3 + 2 HF → NiF2 + H2O + CO2
- NiCl2 + 2 HF → NiF2 + 2 HCl
Nikkelifluoridia voidaan käyttää päällystettäessä alumiinia nikkelillä elektrolyyttisesti.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–77. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 3.12.2018.
- ↑ Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 3.12.2018
- ↑ a b Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 290. 2. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2018). (englanniksi)