N-etyylianiliini
| N-etyylianiliini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCNC1=CC=CC=C1[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H11N |
| Moolimassa | 121,178 g/mol |
| Sulamispiste | -63,5 °C[2] |
| Kiehumispiste | 204,7 °C[2] |
| Tiheys | 0,962 g/cm3>[2] |
| Liukoisuus veteen | 2,4 g/l (25 °C)[3] |
N-etyylianiliini (C8H11N) on aromaattinen amiini ja aniliinin johdannainen. Yhdistettä käytetään valmistettaessa väriaineita. N-etyylianiliinista käytetään myös nimiä N-etyylibentsenamiini, aniliinoetaani ja N-etyylifenyyliamiini.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
N-etyylianiliini on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee vain niukasti veteen, mutta liukenee paremmin orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin ja bentseeniin, ja happoliuoksiin. Yhdiste on silmiä ja ihoa ärsyttävä. Se on myrkyllistä ja altistuksen oireita ovat ihon sinertyminen, huonovointisuus ja päänsärky. N-etyylianiliini aiheuttaa methemoglobiinin muodostumista elimistössä.[2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
N-etyylianiliinia valmistetaan aniliinin ja etanolin tai dietyylieetterin välisellä reaktiolla. Katalyyttinä prosessissa käytetään tyypillisesti rikkihappoa. Sivutuotteena reaktiossa muodostuu N,N-dietyylianiliinia, joka voidaan erottaa N-etyylianiliinista tislaamalla.[2][4][5]
N-etyylianiliinin tärkein käyttökohde on trifenyylimetaani-, atso- ja tiatsiiniväriaineiden valmistus. Siitä voidaan valmistaa myös hyönteismyrkkyjä tai sitä voidaan käyttää stabiloimaan räjähdysaineita.[2][5][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ N-ethylbenzenamine – Substance summary NCBI. Viitattu 10. syyskuuta 2013.
- ↑ a b c d e f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 547. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b N-etyylianiliinin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 10.09.2013
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 387. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.09.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Bijan Amini & Steven Lowenkron: Aniline and Its Derivatives, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 10.09.2013
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): N-Ethylaniline (englanniksi)
- ChemBlink: N-Ethylaniline (englanniksi)