Mustialanruusu
| Mustialanruusu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Suku: | Aitoruusut Rosa |
| Lajike: | 'Minette' |
| Katso myös | |
Mustialanruusu (Rosa 'Minette') on ruusujen sukuun kuuluva lajike, joka luetaan pensasruusuihin.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustialanruusu kasvaa noin 1–1,5 metrin korkuiseksi pensaaksi. Oksat ovat vähäpiikkisiä. Lehdet ovat heikosti kiiltäviä, vaaleanvihreitä ja viisilehdykkäisiä. Lehdykät ovat pyöreähköjä. Kukat ovat 7–8 cm leveitä, vaaleanpunaisia, kerrottuja ja voimakastuoksuisia. Kukinta-aika on heinäkuussa. Nuput voivat avautua huonosti ja homehtua sateisella säällä. Mustialanruusu kasvattaa juuriversoja runsaasti. Lämpiminä kesinä Suomessa voi kehittyä litteänpyöreitä ja oranssinvärisiä kiulukoita.[1][2][3]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
'Minette' on ranskalaisen Jean-Pierre Vibertin jalostama ruusu vuodelta 1819. Vibert luokitteli ruusun centifoliaksi eli kartanoruusuksi.[4] Suomenkielinen nimi mustialanruusu on peräisin Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jossa lajiketta on lisätty ja myyty alkaen 1900-luvun alusta. Ruusua ei nykyään juuri kasvateta Pohjoismaiden ulkopuolella.[1][2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustialanruusu on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Parhaiten se menestyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla tuoreessa, ravinteikkaassa ja kalkkiperäisessä maassa. Suomessa mustialanruusu on kestävä vyöhykkeillä I–IV.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mustialanruusu puutarha.net. Viitattu 2.8.2011.
- ↑ a b Mustialanruusu www.amk.fi. Viitattu 2.8.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
- ↑ Minette Suomen Ruususeura. Arkistoitu 23.7.2020. Viitattu 23.7.2020.