Markus Heikkerö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Markus Heikkerö Sleepy Sleeperseissä 1977. Kuva: Harri Ahola.

Markus Tarmo Heikkerö (s. 25. tammikuuta 1952 Helsinki)[1] on suomalainen muusikko, sarjakuvapiirtäjä ja kuvataiteilija. Hän on soittanut lyömäsoittimia muun muassa yhtyeissä Sperm, Haikara ja Sleepy Sleepers. Hänen kuvataiteensa on usein surrealistista. Aikoinaan hänen seksuaalisesti latautuneet työnsä, kuten maalaus, jossa Aku Ankka masturboi, herättivät siinä määrin kohua ja närkästystä, että niitä vaadittiin sensuroitaviksi.[2] Heikkerö on myös toiminut opetustehtävissä muun muassa Lahden Taideinstituutissa.

Taiteilijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkerö työhuoneellaan Helsingin Vallilassa vuonna 2013.

Markus Heikkerön vanhemmat olivat metsänhoitaja Topi Elias Heikkerö ja farmaseutti ja runoilija Liisa Heikkerö.[3] Hän esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti kuvataiteilijana vuonna 1968 ”13 Eri mieltä” -yhteisnäyttelyssä Kluuvin galleriassa Helsingissä. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli Helsingissä vuonna 1969. Heikkerö maalasi 1960- ja 1970-luvuilla surrealistisia maalauksia, joissa esiintyi orgaanisia ihmisen elimiä.lähde? Läpi uransa hän on kuvannut ihmisenä olemisen dilemmaa ja mikro- sekä makrokosmoksia.kenen mukaan?

Heikkerö opiskeli vuodesta 1976 Taideteollisessa korkeakoulussa, josta hän valmistui vuonna 1980.[1] Koulussa järjestettiin ruiskumaalauskurssi, ja Heikkerö alkoi tehdä ruiskumaalauksia akryyli- ja guassiväreillä. Hän halusi yhdistää pop-taiteen elementtejä surrealismiin. Teoksissaan hän kuvasi suomalaisen kulttuurin pop-ikoneja ja surrealistisia maisemia, joissa esimerkiksi Mona Lisa lentää mikroskoopilla autioon tyhjyyden mereen. Vuonna 1986 hän piti laajan näyttelyn ”Surrealistinen popismi” Kluuvin galleriassa.

Vuonna 1992 Heikkerö kutsuttiin vierailevaksi professoriksi ja taiteilijaksi Tennesseen yliopistoon Knoxvilleen Yhdysvaltoihin. Siellä hän maalasi kokoelman akryylimaalauksia. Heikkerö siirtyi hiljalleen takaisin öljyväritekniikkaan. Vuosien 1995 ja 1997 välillä hän työskenteli San Franciscossa Kaliforniassa. Vuonna 1999 Heikkeröllä oli yksityisnäyttely Nykytaiteen museo Kiasmassa. Teoksissaan hän yhdisteli sekä eurooppalaisen että amerikkalaisen kulttuurin elementtejä. Heikkerön maalauksia oli esillä myös näyttelyissä ”Popcornia ja politiikkaa” ja ”Maisema Kiasman kokoelmissa”.

Useita vuosia Heikkerön työn painopiste oli julisteiden ja levynkansien suunnittelussa.[2] Hän on tehnyt niitä muun muassa Edu Kettuselle ja Neljä ruusua -yhtyeelle. Hän on suunnitellut myös Dingo-yhtyeen logon. Kirjankannet Heikkerö on tehnyt muun muassa Paul Austerin New York -trilogia -romaanien suomennoksiin sekä Esa Saarisen teokseen Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin. Heikkerön tunnetuimmaksi sanottu kansikuva on Sleepy Sleepersistä kertovassa haastattelukirjassa Jytinää Eestissä (1987).[4]

Vuonna 2013 Heikkerö lahjoitti Kiasman kokoelmiin 111 teostaan. Lahjoitus sisältää hänen keskeiset teoksensa vuodesta 1967 aina 2000-luvulle.[5] Heikkerölle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[6].

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taiteilijan kuvakirja. Kustannus Oy Taide 2001

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 170. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b Kiasma: Markus Heikkerö
  3. Suomen metsänhoitajat – Finlands forstmästare 1961–1976, s. 81. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1977. ISBN 951-26-1299-2.
  4. Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 233–234. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
  5. Taiteilija Markus Heikkerö lahjoitti yli sata teostaan Kiasmaan ts.fi. 8.10.2013. Viitattu 6.11.2013.
  6. Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]