Luettelo Suomen saamelaisperäisistä paikannimistä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli on luettelo Suomen saamelaisperäisistä paikannimistä. Saamelaiset ovat perinteisesti uralilaisia saamelaiskieliä puhuva etninen ryhmä ja alkuperäiskansa, jonka pääasialliset asuinalueet rajautuvat nykyisin Saamenmaaksi kutsutulle alueelle Fennoskandian pohjoisosissa.

Luettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Sijainti Maakunta Merkitys ja huomioita Varhaisin tunnettu maininta
Aakenustunturi Kittilä
67°41′30″N, 24°27′26″E 		Lappi Nimi saamelaisperäinen, mutta merkitykseltään epäselvä. Kantasana áhkkanas on mahdollisesti kadonnut johdos sanasta áhkká, jota on käytetty nimityksenä saamelaiselle jumalalle.[1] Acki(n) oxensu, 1695
aapa – – Yleinen jälkiosa soiden nimissä Pohjois-Suomessa. Merkitsee ’avointa suota’, saamelaiskielissä myös ’avomerta, ulappaa’. Alkujaan skandinaavinen lainasana saameen, vertaa muinaisnorjan haf tai nykynorjan ja -ruotsin hav (’meri’).[1]
Aatsinki Salla
66°52′52″N, 28°56′14″E 		Lappi Kylä Sallassa. Alkuperältään saamelainen, mutta merkitykseltään epäselvä. Taustalla mahdollisesti pohjoissaamen áhčči (’isä’) tai inarinsaamen äččinj (’heinäsirkka’ tai ’rahko’).[1] Atzing, 1758
Aavasaksa Ylitornio
66°23′59″N, 23°43′32″E 		Lappi Luultavasti saamelaisperäinen. Merkitys epäselvä.[1] Awa Saxa, 1744
Aikiasaari Kuusamo
(vuoteen 1940)
66°06′08″N, 30°04′05″E 		–
(Karjalan tasavalta) 		Saari Tavajärvellä nykyisessä Karjalan tasavallassa Venäjällä.[2][3] Johdos maskuliinisesta henkilönnimestä Aikia tai Aikio.[2]
Aikioaho Mouru, Posio
66°19′36″N, 28°22′28″E 		Lappi Johdos maskuliinisesta henkilönnimestä Aikia tai Aikio.[2]
Aikionlahti Ala-Kitka, Kuusamo
66°14′29″N, 28°56′45″E 		Kainuu
Aikionniemi
Aikionsalmi
Aikiosuo Mouru, Posio
66°19′37″N, 28°23′11″E 		Lappi
Ailakkavaara Enontekiö
68°59′08″N, 21°04′24″E 		Lappi Etymologiana pohjoissaamen Áillahas tai Áillehas, joka on vaihtoehtoinen muoto sanasta áilegas (’pyhä’).[4]
Ailangantunturi Kemijärvi
66°31′00″N, 27°36′00″E 		Lappi Etymologiana ’pyhää’ merkitsevä adjektiivi áilegas, joka esiintyy useissa saamelaisissa vaarojen ja tunturien nimissä. Suomenkielinen nimi on mukautunut ominaiseen -nka-nimityyppiin.[4]
Ailikas ~ Ailekas Utsjoki
69°53′54″N, 27°03′40″E 		Lappi Tunturi Tenon varressa Utsjoen suulla.[4] Ailekas, 1860-luku
Ailikas Utsjoki
69°48′36″N, 26°16′46″E 		Tunturi Tenon varressa Nuvvuksen kylän kohdalla.[4] Ailekesvare, 1804
Ailikas ~ Ailekas Utsjoki
69°25′55″N, 25°58′44″E 		Tunturi Utsjoella Karigasniemen kylän lähellä. Ailikas-nimet pohjautuvat adjektiiviin áilegas (’pyhä’), joka puolestaan on vanha skandinaavinen lainasana (vertaa muinaisnorjan heilagr tai ruotsin helig).[4] Ailekas, 1820-luku
Akalauttapää Inari
68°39′31″N, 28°25′04″E 		Lappi Tunturi Etelä-Inarissa. Lähteenä inarinsaamen Ákálávttááuáiváš, jonka muodostavat sanat lávttáá (genetiivimuoto sanasta láávtáš, ’yhden pylvään varaan rakennettu katettu säilytyslava’) ja uáiváš (’pieni pyöreä tunturi’). Alkuosan Áká merkitys on epäselvä: on esitetty, että se olisikin koltansaamea, jolloin se voisi palautua sanan ääkkaž (’eukko, muori’) genetiivimuotoon ääkka.[5]
Akanvaara ~ Akavaara Savukoski
67°56′04″N, 28°40′50″E 		Lappi Vaara Kemihaaran erämaa-alueella. Etymologia epäselvä: nimi viittaa mahdollisesti saamelaiseen muinaisjumalaan (Akka), mutta se voi tarkoittaa myös puolisoa. Muoto Akavaara perustuu ehkä paikallisääntämyksen akavvaara väärinymmärrykseen, tai sitten kyseessä on kolttaa lähellä olevan saamelaiskielen genetiivimuoto Akka-jumalan nimestä.[5]
Akku Inari Lappi Vaara Inarijärven ja Ukonjärven välissä. Nimitys juontuu mytologista esiäitiä tarkoittavasta jumalolennosta Ákku, joka on maskuliinisen Äijih-jumalan puoliso.[5]
Akukoski Utsjoki Lappi Kylä Akujoen suulla, nimitys juontuu läheisestä koskesta Tenojoessa. Alkuosa viittaa inarilaisen Äijih-jumalan Ákku-puolisoon.[6]
Ala-Nampa Rovaniemi Lappi Kylä Ala- ja Yli-Nampajärvien rannalla Raudanjoen varrella. Järvien itäpuolella on Nampavaara. Järvien nimet ovat saamelaista alkuperää, ja Nampa juontuu todennäköisesti ’suojasäätä’ tarkoittavasta sanasta (vertaa inarinsaamen njäbbi ja kiltinänsaamen ńa´mmb).[7]
Angeli Inari Lappi Lähtöisin sukunimestä Angeli, joka perustuu Enontekiön Peltojärven kylässä sijaitsevaan Angelijärveen. Järven nimi on puolestaan suomenkielinen mukaelma keminsaamen allia tarkoittavasta sanasta (vertaa inarinsaamen áŋálâh).[8]
Angelvaarat ~ Angelivaarat Savukoski Lappi Kaksi Luiroon laskevan Angelijoen varrella sijaitsevaa vaaraa Tanhuan kylän koillispuolella. Nimet ovat mukaelmia hävinneistä saamelaisnimistä (vertaa Angeli).[9]
Angesselkä Joutsa Keski-Suomi Kyläkunta ja Rautaveden vesistöön kuuluva järvi. Sisältää mahdollisesti saamelaiskielten ’hangasta’ tarkoittavan sanan (vertaa inarinsaamen äägis). Hangas tarkoittaa hirvieläimen pyydystä. Jälkiosa selkä merkitsee ’laajaa vesialuetta’.[9]
Annivaara Utsjoki Lappi Laaja tunturialue Utsjoen ja Vetsijoen välissä, rajautuu pohjoisessa Tenojokeen ja etelässä Váišjeaggi-suohon. Suomeen mukautettu versio pohjoissaamenkielisestä nimestä Ánnevárri. Nimen alkuosan Ánne etymologia on epäselvä, mutta luultavasti se ei viittaa feminiiniseen henkilönnimeen Ánne, sillä se ei ole genetiivimuodossa. Laajoja tunturialueita ei myöskään tavallisesti ole nimetty henkilöiden mukaan.[10]
Appistunturit Inari Lappi Tunturisto Ivalojoen pohjoispuolella. Eteläosassa on Appisjärvi, josta laskee joki Ivalojokeen. Suomalaisnimi on mukaelma saamenkielisistä muodoista (pohjoissaameksi Áhpesduoddarat ja inarinsaameksi Äpistuoddâreh), joista inarinsaamenkielinen on konservatiivisin. Nimen alkuosan merkitys ja alkuperä tuntematon.[11]
Apukka Rovaniemi Lappi Vuonna 1959 perustettu maatalouden tutkimusasema. Samaan nimiryhmään kuuluvat myös Apukkalampi, Apukkajärvi, Apukkajoki, Apukankorva-aapa ja Apukkaniemi. Perustuu ilmeisesti inarinsaamen sanaan oppuu (’huuhkaja’).[11]
Arajärvi Savukoski Lappi Samaan nimiryhmään kuuluvat myös Yli-Arajoki, Ala-Arajoki sekä Aravaara. Merkitsee mahdollisesti somerikkoa tai kivikkoa (vertaa kantasaamen *ārē). Ara on myös vanha saamelainen etunimi.[12] Aara Träsck, 1642
Arrajoki Nastola, Lahti; Iitti Päijät-Häme Mahdollisesti saamelaisesta henkilönnimestä Ara. Myös vaihtoehtoisia tulkintoja on esitetty.[13] Ara Joki, 1610
Aska Sodankylä Lappi Kylä Sodankylässä, samaa nimiryhmää edustaa myös Askankangas-niminen metsämaa. Mahdollisesti saamelaista alkuperää.[14]
Aurejärvi Parkano Pirkanmaa Historiantutkija Pentti Papunen on esittänyt, että nimeen sisältyisi saamelaisperäinen järveä tarkoittava sana, mutta äänteellisesti selitystä pidetään mahdottomana.[15] Aured träsk, 1552
Auttiköngäs Rovaniemi Lappi Alkuosa autti (myös auhti tai autsi) on suomen pohjoismurteisiin lainautunut ’kapeaa rotkolaaksoa’ merkitsevä saamelaiskielinen sana (vertaa pohjoissaamen ávži ja inarinsaamen ävži). Myös jälkiosan köngäs (’suuri koski’) on saamelaisperäinen sana.[16] Autsiioki, 1595
Auttoinen Padasjoki Päijät-Häme Todennäköisesti saamelaisperäinen. Nimen taustalla on metsää tarkoittava maastotermi (vertaa pohjoissaamen ávžu,’kostea lehto’, ja eteläsaamen aavtja, ’metsä’), joka on luultavasti suoraan lainautunut suomeen kadonneesta saamelaiskielestä.[17] Autis, 1465
Avisuora Enontekiö Lappi Tunturi Ivalojoen latvahaarojen välissä. Alkuosa on genetiivin yhdysosamuoto sanasta avvi, joka puolestaan on nykysaamesta jo hävinnyt ’virtaa’ ja ’vuotamista’ merkitsevä vartalo.[18][19] Jälkiosa merkitsee ’haaraa’, mikä viitannee siihen, että nimi on alun perin tarkoittanut joenhaaraa ja siirtynyt myöhemmin tunturinnimeksi.[18]
Bihčosgorži Enontekiö Lappi Huomattava vesiputous, nimi pohjoissaamea. Alkuosan bihčos- on genetiivimuoto linnunnimestä bižus (’kapustarinta’) ja jälkiosa gorži tarkoittaa putousta. Esiintynyt suomeksi satunnaisesti muodossa Pihtsusköngäs tai Pitsusköngäs.[20]
Čáhkaljávri ~ Tsahkaljärvi Enontekiö Lappi Järvi lähellä Kilpisjärveä. Alkuosa on lyhentymä sanasta čáhkalakkis, joka on pohjoissaamenkielinen nimitys pienelle ihmismäiselle uskomusolennolle, joka elää lähteissä ja kallionkoloissa sekä omistaa hopea- ja lääkeaarteita.[21]
Čáhppesduottar Utsjoki Lappi Tunturialue Utsjoen pohjoisosassa. Nimi on pohjoissaamea. Alkuosan čáhppes on attribuuttimuoto sanasta čáhppat (’musta’). Duottar puolestaan tarkoittaa ’tunturia’.[21]
Čáibma Enontekiö Lappi Tuntui Käsivarressa. Suomeksi esiintynyt aiemmin muodossa Saima tai Saimatunturi. Nimen muoto pohjoissaamelainen, mutta mitään selitystä alkuperälle ei tunneta eikä vastaavaa sanaa löydy saamesta. Nimi on mahdollisesti alkujaan peräisin kadonneesta paleoskandinaavisesta kielestä.[21]
Čárajávrrit Utsjoki Lappi Kaksi tunturijärveä Utsjoen kunnan itäosassa. Järvistä lähtee joki Čárajohka, joka laskee Silisjohka-jokeen. Järvien pohjoispuolella on vaara Čáraoaivi. Nimien alkuosaa Čára- ei tunneta itsenäisenä sanana, mutta järven nimessä se esiintyy kahdessa paikassa Norjassa (ks. Čárajávri). Kaikki nämä järvet ovat vesistöjensä ylimpiä, joten sana viitannee luultavasti jollakin tapaa latvavesiin. Kyseessä voi olla joko käytöstä poistunut saamelaisperäinen sana tai laina saamea edeltäneestä paleoskandinaavisesta kielestä. Loppuosa jávri tarkoittaa järveä.[21]
Dápmajávri Enontekiö Lappi Alkuosan Dápma- etymologia epäselvä. Loppuosa merkitsee ’järveä’.[22]
Dievjá Utsjoki Lappi Tunturiryhmä Utsjoen kunnan itäosassa osin Inarin puolella. Nimen alkuperä on epäselvä, mahdollisesti se on laina saamea edeltäneestä paleoskandinaavisesta kielestä.[23]
Doskalhárji Enontekiö Lappi Alkuosan Doskal- merkitys on tuntematon. Jälkiosa hárji merkitsee maastossa ’harjannetta’ ja myös ’eläimen tai rakennuksen harjaa’. Jälkiosana sana on saamessa harvinainen. Tunturin mukaan on nimetty myös läheinen järvi Doskaljávri.[24]
Duolljehuhput Enontekiö Lappi Tunturi Käsivarressa, Suomen ja Norjan rajalla. Alkuosa duollje- tarkoittaa ’taljaa’, mutta jälkiosan huhput merkitystä ei tunneta, eikä se esiinny myöskään muissa paikannimissä.[25]
Duolljeváldinroavvi Utsjoki Lappi Tunturi Tenon ja Näätämön valuma-alueiden vedenjakajalla. Nimi on pohjoissaamea ja tarkoittaa ’taljanottamarovaa’.[25] Rova on perä- ja länsipohjalaismurteissa esiinty saamelainen lainasana, joka merkitsee ’metsäistä harjua, mäkeä, kivikkoista ylänköä tai vanhaa paloaluetta’.[26] Paikka on nimetty siellä sattuneen tapahtuman mukaan, josta ei ole säilynyt muuta tietoa.[25]
duottar – – ’Tunturi, tunturialue’, pohjoissaamenkielinen sana, joka esiintyy usein paikannimien jälkiosana. Sanalla on vastineet kaikissa saamelaiskielissä. Myös suomen tunturi on itsessään saamelaisperäinen lainasana.[25]
eatnu – – Pohjoissaamenkielinen sana, tarkoittaa ’suurehkoa jokea, pääjokea’. Esiintyy nimistössä Suomen alueella yleisesti vain Käsivarren Lapissa. Sana on lainautunut suomen peräpohjalaismurteisiin muodossa eno.[25]
Elijärvi Keminmaa Lappi Kuivattu järvi ja nykyinen kromikaivos. Taustalla kantasaamen sanavartalo *ëlē- (’ylä-’) tai *ëlë (’korkea’). Nimi viittaa järven sijaintiin oman vesistönsä latvassa.[27]
Elijärvi Yläne, Pöytyä Varsinais-Suomi Taustalla kantasaamen sanavartalo *ëlē- (’ylä-’) tai *ëlë (’korkea’). Nimi viittaa järven sijaintiin oman vesistönsä latvassa.[27]
Elimyssalo Kuhmo Kainuu Kantasaamen sanasta *ëlë, ’korkea’, tai *ëlēmus(s)ë, ’ylin’.[28] Nykyinen luonnonpuisto on rauhoitettu peurojen lisääntymisalueeksi vuonna 1972, ja nimi on yleistynyt vasta 1970-luvulla. Samaa alkuperää edustavat alueella kuitenkin myös vanhemmat nimet Elimysvaara, -kangas, -lehto, -suo -järvi ja -joki.[27]
Elimäki Kouvola Kymenlaakso Kylä on sijainnut alkujaan Elimäenjärven rannassa, mutta nykyisin järvi kuivattu viljelysmaaksi. Nimen alkuperäisasu on Elimä tai Elämä, mutta kansanetymologisesti se on siirtynyt -mäki-loppuisten paikannimien tyyppiin (vastaava kehitys on tapahtunut muun muassa nimien Mynämäki, Längelmäki ja Pieksämäki kohdalla). Kylä on saanut nimensä järven mukaan, ja järven nimi puolestaan juontuu saamelaiskielten sanasta ’ylimmäinen’ (vertaa pohjoissaamen alimus).[27] Elemä, 1460
Ellivuori Sastamala Pirkanmaa Alkuosa juontuu saamelaiskielten ’korkeaa’ merkitsevästä sanasta.[27]
Elämänmäki ~ Elänteenmäki Mänttä-Vilppula Pirkanmaa Mäki Elänne-nimisen järven rannalla. Etymologiana mahdollisesti saamelaiskielten ’korkeaa’ tarkoittava sana, mikä sopisi luontevasti kyseisen mäen nimeämisperusteeksi, sillä se on lähiseudun korkeimpia. Primäärinimi kuitenkin viittaa todennäköisemmin järveen, mikä tekee saamelaisperäisyydestä hankalaa, sillä Elänteen yläpuolella vesistössä on vielä kaksi järveä.[27]
eno – – Etenkin peräpohjalaismurteissa esiintyvä sana merkitsee ’suurta jokea’, ja tässä merkityksessään se on lainattu saamesta. Sanalla on suomen murteissa kuitenkin myös muita merkityksiä, kuten enonranta ’ison selän ranta’ ja enovesi ’suuri selkävesi; kevättulva’. Eno-sana esiintyy myös karjalan kielessä, jossa se tarkoittaa ’väylää’ tai ’joen keskiosaa’ (esimerkiksi nimessä Eno). Muissa merkityksissään se voi olla johdos sanavartalosta enä, joka yhdistyy itämerensuomalaisissa kielissä suuruuteen ja paljouteen (vertaa enemmän) ja esiintyy myös paikannimissä (mm. Enäjärvi).[29]
Enontekiö – Lappi Suomalainen nimi on mukaelma saamenkielisestä nimestä (pohjoissaamen Eanodat), jonka suora suomennos olisi ”Enonne” (genetiivissä Enonteen). Suomenkielisen asun kytkös tehdä-verbiin lienee sekaannus saamen johtimen -dat (genetiivissä -daga) ja tekemistä tarkoittavan verbin dahkat (taivutusmuodoissa daga-) välillä. Nykyisen nimen muotoutumiseen on myös vaikuttanut alueen ominaisuus suurten jokien (enojen), etenkin Muonionjoen, latvahaarojen lähteenä.[30] Eenoteckj, 1598
Gáisávárri Inari Lappi Tunturinhuippu Muotkatuntureilla. Nimi on pohjoissaamea: gáisá merkitsee ’korkeaa tunturia’ ja várri ’vaaraa’. Samankaltaisesta nimestä on luultavasti lainattu Kaisavaaran nimi Torniossa.[31] Gaisevara, 1795
Gálggoaivi Enontekiö Lappi Tunturi. Nimi on pohjoissaamea: alkuosa Gálgg(o)- on genetiivin yhdyssanalyhentymä sanasta gálgu (’vaimo, eukko’) ja jälkiosa oaivi (’pää’) viittaa tunturin huipun pyöreään muotoon. Gálgu viittaa mahdollisesti mytologiseen esiäitiin. Suomeksi on toisinaan käytetty mukautettua muotoa Kalkkoivi.[31]
Gieddečohkka Enontekiö Lappi Tunturi Haltin tunturiston länsiosassa. Nimi on pohjoissaamea. Alkuosa on yhdyssanamuoto sanasta gieddi (’kenttä, asuinkenttä’), ja jälkiosa čohkka tarkoittaa ’teräväpiirteistä tunturinhuippua’.[32]
Gieddeoaivi Enontekiö Lappi Tunturi Suomen ja Norjan rajalla. Nimi on pohjoissaamea: sen peruste on epäselvä, mutta alkuosa viittaa ’asuinkenttään’ ja jälkiosa oaivi merkitsee ’pyöreää tunturinhuippua’. Huipun pohjoispuolella sijaitsee pieni järvi Gieddejávri ja sen vieressä laaja tunturialue Giedderášša (rášša, ’korkea paljashuippuinen tunturi’).[32] Kiedoive, 1742–1745
Goapmajohka Enontekiö Lappi Joki Haltin tunturistossa. Sen pohjoispuolella on myös tunturi Goapmavárri. Nimi on pohjoissaamea: goapma tarkoittaa esiin työntyvää kielekettä, jälkiosat johka ja várri ’jokea’ ja ’vaaraa’.[33]
Golmmesoaivi Utsjoki Lappi Tunturi Utsjoen itäosassa. Nimi on pohjoissaamea: alkuosa on luultavasti johdos ’kolmea’ tarkoittavasta lukusanasta golbma (genetiivissä golmma). Luku liittynee tunturin sijaintiin kolmen siidan (Varanki, Utsjoki ja Näätämö) rajalla. Johtimen -es tausta on tuntematon.[33] Kolmisoifvimaddakutza, 1739
Goržán Utsjoki Lappi Asutus Tenojoen rannalla Utsjoen kirkonkylän länsipuolella. Suomeksi käytetään myös muotoa Kortsami. Merkitykseltään ja alkuperältään sana on tuntematon.[33]
Govddosgáisi Enontekiö Lappi Alkuosa tulee mahdollisesti sanasta goavddis (’noitarumpu’), joka itsenäisenä sanana on kadonnut kielestä, mikä saattaa selittää sen epätavallisen muodon. Loppuosa gáisi tarkoittaa tunturia, jonka huipulla on lunta ympäri vuoden.[34] Kaudakais-Röse (rajamerkki), 1809.
guoika – – Pohjoissaamen ’koskea’ merkitsevä sana. Tavallinen jälkiosa saamelaisissa koskennimissä. Vastineita muissa saamelaiskielissä ovat muun muassa inarinsaamen kuoškâ ja koltansaamen kuõškk. Suurista koskista puolestaan käytetään sanaa geavŋŋis (pohjoissaamea) tai kievŋis (inarinsaamea), joka on edelleen lainautunut useisiin pohjoissuomalaisiin murteisiin muodossa köngäs.[35]
Guonjarvárri Enontekiö Lappi Tunturi Käsivarressa. Nimi on pohjoissaamea. Alkuosa guonjar tarkoittaa ’veneen kaarta’ ja várri ’vaaraa’. Nimeämisperuste epäselvä.[35] Qwangaroifwi, 1747.
Ilajanjoki Ilomantsi Pohjois-Karjala Kantasaamen sanasta *ëlë, ’korkea’, tai *ëlēmus(s)ë, ’ylimpänä’.[28]
Ilajanjärvi
Ilajansuo
Ilamo Hattula Kanta-Häme Kantasaamen sanasta *ëlë, ’ylhäällä’.[36]
Ilomantsi – Pohjois-Karjala Kantasaamen sanasta *elēmɜńče, ’ylimmäinen’.[37]
Jaurakainen Tavajärvi, Kuusamo
(vuoteen 1940)
66°08′24″N, 30°11′07″E 		–
(Karjalan tasavalta) 		Etymologiana saamelaiskielten järveä tarkoittava sana (vertaa pohjoissaamen jávri). Pääsanaan liittyneinä suomenkieliset -kka tai -kainen -johtimet.[38]
Jaurakkajärvi Kuhmo Kainuu
Jaurakkajärvi Pudasjärvi Pohjois-Pohjanmaa
Jauranen Rukajärvi, Kuusamo Kainuu Kolmen kilometrin pituinen järvi Kuontijärven lounaispuolella. Etymologiana saamelaiskielten järveä tarkoittava sana (vertaa pohjoissaamen jávri).[38]
Jauranlampi Kuolio, Kuusamo Kainuu Etymologiana saamelaiskielten järveä tarkoittava sana (vertaa pohjoissaamen jávri).[38]
Jongunjoki ~ Jonku Kuhmo Kainuu Yhdistyy T. I. Itkosen mukaan maskuliiniseen henkilönnimeen Jonko.[37]
Jongunjärvi ~ Jonku Pudasjärvi Pohjois-Pohjanmaa
Jonkeri ~ Jonger ~ Jonkere Kuhmo Kainuu Yhdistyy T. I. Itkosen mukaan maskuliiniseen henkilönnimeen Jonko. Pääte -ri on luultavasti lyhentymä sanasta järvi tai jávri, mikä on karjalaisalueilla tyypillistä.[37]
Kiesimä Rautalampi
62°45′50″N, 26°34′15″E 		Pohjois-Savo Lähteenä kantasaamen *keasē-mē (johdos verbistä *keasē-, ’vetää'). Viittaa mahdollisesti kalaverkon vetämiseen.[36]
Kitsiputous Enontekiö Lappi Pohjoissaameksi Gihccegorži. On arveltu, että alkuosa olisi yhdysosalyhentymä vuohta tarkoittavasta sanasta gihcci, mutta taustalla saattaa olla myös toinen, kielestä kadonnut sana.[32]
Kotkonniemi Hauho, Hämeenlinna
61°10′13″N, 24°41′23″E 		Kanta-Häme Niemi Pyhäjärvellä. Lähteenä kantasaamen *kuotkōj, ’kannas, niemeke’.[28]
Kuolimo Savitaipale;
Suomenniemi, Mikkeli
61°14′09″N, 27°35′40″E 		Etelä-Karjala,
Etelä-Savo 		Lähteenä luultavasti kantasaamen *kuolëjëmē (johdos sanasta *kuolëjë-, ’kalastaa’).[36]
Lieksa 63°19′06″N, 30°01′35″E Pohjois-Karjala Vertaa pohjoissaamen leakša, ’soinen laakso’, tai koltansaamen leähšš, ’heinää kasvava kosteikko’.[39] Leksa, 1500
Nuuksio ~ Nuoksi ~ Nuoksu Espoo
60°16′40″N, 24°35′27″E 		Uusimaa Etymologiana luultavasti saamelaiskielten joutsenta tarkoittava sana, vertaa pohjoissaamen njukča.[40] Noox, 1540
Ylläs Kolari Lappi Nimi ilmeisesti saamelaisperäinen ja luultavasti sukua ’korkeaa’ merkitsevälle adjektiiville (vertaa pohjoissaamen alla, inarinsaamen ollâ ja koltansaamen õll). Tavallisesti vastaava sana on lainautunut suomeen El- tai Il-alkuisena. Y-vokaalin selitykseksi on arveltu, että saamen sana on ymmärretty suomenkielisen ylä-vartalon kielihistorialliseksi vastineeksi, tai vaihtoehtoisesti suomalaiset kansanetymologiat ovat muokanneet äänneasun vastaavaksi sekoittamalla erikieliset muodot keskenään.[41]
Ängeslevä Tyrnävä Pohjois-Pohjanmaa Kylä on saanut nimensä samannimisestä joesta, joka puolestaan lienee nimetty alkuperäisen Ängeslevä-luontonimen mukaan. Sana levä esiintyy Pohjanmaalla harvinaisena suonnimien jälkiosana tarkoittaen perusmerkityksensä (’vesikasvi’) lisäksi ’veden päällä olevaa sammalkerrosta’, ’suonsilmää’ tai ’kosteaa maastoa’. Mikäli nimi viittaa suohon, se saattoi sijaita täysin eri paikassa kuin nykyinen Ängeslevän kylä, kuten joen lähteillä. Alkuosan Änges- etymologiasta ei ole varmuutta, mutta se voi yhdistyä saamelaiskielten peuran- tai hirvenpyydystä eli hangasta merkitsevään sanaan (vertaa inarinsaamen äägis), joka itsessään on laina suomen hangas-sanasta. Samaa saamenkielistä alkuperää voisivat myös edustaa muut äänteellisesti samankaltaiset nimet, kuten Haapaveden Ängesneva ja Ängeslammit.[42] Enngessleffve, 1604
Änättijärvi Kuhmo
64°27′08″N, 29°51′53″E 		Kainuu Nimen Änätti taustalla todennäköisesti ’isoa’ merkitsevä sana (vertaa pohjoissaamen eatne). Loppuosa -tti on johdin.[42] Eneti Jerfi, 1650
Äänekoski Keski-Suomi Kansanetymologiat yhdistävät nimen suomen sanaan ääni. Kielentutkija Terho Itkonen on esittänyt, että alkuosa on mukauma varhaissaamen ’isoa’ merkitsevästä sanasta, joka on säilynyt nykysaamessa vain johdoksina (vertaa eanas ~ eatnas, ’suurin osa; enimmät’ tai eanášit, ’paljoksua’).[43] Ænækoski laxefiskeri, n. 1455

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikio, Ante: The Study of Saami Substrate Toponyms in Finland. Onomastica Uralica, 2007, nro 4, s. 159–197. Artikkelin verkkoversio.
  • Paikkala, Sirpa (päätoimittaja): Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 63b. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2019. Verkkojulkaisu (PDF) (viitattu 4.5.2024).
  • Räisänen, Alpo: Saamelaisjäljet Kuusamon ja Posion paikannimistössä. Virittäjä, 2005, nro 3, s. 336–350. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.
  • Räisänen, Alpo: Pielisen Karjalan saamelaisperäisiä paikannimiä. – Sámit, sánit, sátnehámit, s. 319–324. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2007. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Paikkala 2019, s. 28–30.
  2. ↑ a b c Räisänen 2005, s. 337.
  3. ↑ Maanmittaushallitus: Suomen taloudellinen kartta 1:100000 – Lehti 14:11 Paanajärvi (PDF) 1925. Doria: Kansalliskirjasto. Viitattu 5.5.2024.
  4. ↑ a b c d e Paikkala 2019, s. 36–37.
  5. ↑ a b c Paikkala 2019, s. 41–42.
  6. ↑ Paikkala 2019, s. 43.
  7. ↑ Paikkala 2019, s. 45.
  8. ↑ Paikkala 2019, s. 53–54.
  9. ↑ a b Paikkala 2019, s. 55.
  10. ↑ Paikkala 2019, s. 58.
  11. ↑ a b Paikkala 2019, s. 60–61.
  12. ↑ Paikkala 2019, s. 62.
  13. ↑ Paikkala 2019, s. 65–66.
  14. ↑ Paikkala 2019, s. 68–69.
  15. ↑ Paikkala 2019, s. 74–75.
  16. ↑ Paikkala 2019, s. 75.
  17. ↑ Paikkala 2019, s. 76.
  18. ↑ a b Paikkala 2019, s. 78.
  19. ↑ Paikkala 2019, s. 278–279.
  20. ↑ Paikkala 2019, s. 84.
  21. ↑ a b c d Paikkala 2019, s. 101–102.
  22. ↑ Paikkala 2019, s. 105.
  23. ↑ Paikkala 2019, s. 107.
  24. ↑ Paikkala 2019, s. 108.
  25. ↑ a b c d e Paikkala 2019, s. 109–110.
  26. ↑ Paikkala 2019, s. 1074.
  27. ↑ a b c d e f Paikkala 2019, s. 113–114.
  28. ↑ a b c Aikio 2007, s. 176.
  29. ↑ Paikkala 2019, s. 118–119.
  30. ↑ Paikkala 2019, s. 120–121.
  31. ↑ a b Paikkala 2019, s. 142.
  32. ↑ a b c Paikkala 2019, s. 146–147.
  33. ↑ a b c Paikkala 2019, s. 147–148.
  34. ↑ Paikkala 2019, s. 149.
  35. ↑ a b Paikkala 2019, s. 152–153.
  36. ↑ a b c Aikio 2007, s. 172.
  37. ↑ a b c Räisänen 2007, s. 319–320.
  38. ↑ a b c Räisänen 2005, s. 339.
  39. ↑ Räisänen 2007, s. 321.
  40. ↑ Sirkka Paikkala: Kuka keksi Nuuksion? Nyt. Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 4.5.2024.
  41. ↑ Paikkala 2019, s. 1479–1480.
  42. ↑ a b Paikkala 2019, s. 1494.
  43. ↑ Paikkala 2019, s. 1496.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Suomen_saamelaisperäisistä_paikannimistä&oldid=22387381”