Laminointi (paperinjalostus)
Laminointi tarkoittaa paperin tai kartongin jalostamisessa esimerkiksi pakkausmateriaaleiksi sen pinnan päällystämistä yleensä jonkin tyyppisellä muovikerroksella, joka muodostaa materiaaliin estokerroksen eli barriäärin estämään kaasujen ja nesteiden kulkeutumista materiaalin läpi. Pakattavasta tuotteesta riippuen laminoinnilla parannetaan pakkausmateriaalin vesi-, vesihöyry-, kaasu-, aromi- tai rasvatiiviyttä. Laminointia voidaan käyttää myös pakkauksen tai muun painotuotteen ulkopinnan, kuten kirjankannen, tekemiseen näyttävämmäksi ja käyttöä paremmin kestäväksi.
Laminointi eroaa paperin tai kartongin päällystyksestä siinä, että päällystyksessä kuitumateriaaliin kiinnitetään tai imeytetään jokin sula tai nestemäinen materiaali, kun taas laminoinnissa kuitumateriaalin pintaan kiinnitetään toiselta radalta tuleva kiinteä materiaalikerros. Kun päällystys suoritetaan usein jo paperi- tai kartonkitehtaalla esimerkiksi paperikoneen päällystysosan avulla, laminointi tehdään yleensä vasta paperinjalostuksen myöhemmissä vaiheissa, kuten painatuksen jälkeen.[1] Muovikalvojen ohella paperiin tai kartonkiin voidaan laminoida ohuita metallikerroksila, kuten alumiinifoliota, polyeteenistä tai polypropyleenistä valmistettua kudosta tai lasikuidusta tai polyesterilangasta punottua verkkoa.[2]
Laminoinnin tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laminoinnissa telojen välisessä nipissä kaksi tai useampia materiaalikerroksia puristetaan yhteen. Tätä ennen materiaalikerrosten välille on sivelty liima tai muilla keinoin aikaansaatu materiaalit yhteen tartuttava pinta. Telojen tuottaman puristuksen merkitys on tärkeä, jotta materiaalikerrokset saadaan koskettamaan toisiaan molekyylitasolla kunnon adheesion aikaansaamiseksi. Märkälaminoinnissa liimaava aine on laminointihetkellä vesi- tai liuotinpitoista, kuivalaminoinnissa tarraliiman kaltaista.[3]
Laminointi on periaatteessa yksinkertaista, mutta sitä vaikeuttavat materiaalikerrosten erilaiset ominaisuudet ja erilainen käyttäytyminen laminointiradalla. Laminoinnin onnistumiseen vaikuttavat materiaalikerrosten paksuus, jäykkyys, rullalla olon aiheuttama kaarevuus, lämpölaajeneminen, kosteus ym.[3]
Laminoimalla valmistettavia tuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laminoinnin yleisin käyttökohde pakkausteollisuudessa on nestepakkauskartonki, jota käytetään muun muassa maito- ja mehutölkeissä. Muovipäällysteisiä kotelokartonkeja käytetään etenkin pakasteruokien, koiran- ja kissanruoan ja pikaruoan sekä pesuaineiden pakkaamiseen. Joustopakkauksiksi (engl. flexible packaging) kutsutaan suurta joukkoa laminoimalla valmistettuja, paperimaisen taipuisia pakkaus- ja kääremateriaaleja, joita käytetään elintarvikkeiden lisäksi teknokemiallisten tuotteiden sekä lääkkeiden ja sairaalatuotteiden pakkaamiseen. Joustopakkauksista valtaosa on nykyisin paperittomia, pelkästään eri muovi- tai metallikerroksista muodostuvia. Raskaat teollisuuskääreet esimerkiksi paperi- ja teräsrullien pakkaamiseen tehdään yleensä voimapaperia ja muovia yhteen laminoimalla. Muita laminoimalla aikaansaatuja tuotteita ovat valokuvapaperit ja tarralaminaatit.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8.