Kuningaspyton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningaspyton
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Jättiläiskäärmeet Boidae
Suku: Python
Laji: regius
Kaksiosainen nimi

Python regius
Shaw, 1802

Katso myös

  Kuningaspyton Wikispeciesissä
  Kuningaspyton Commonsissa

Kuningaspyton eli pallopyton (Python regius) on myrkytön pytonlaji, jota esiintyy Afrikassa. Kuningaspyton on pienin afrikkalaisista pytoneista, ja se on suosittu lemmikkieläin. Tämänhetkisen luokituksen mukaan sillä ei ole alalajeja. Nimitys pallopyton viittaa eläimen tapaan kietoutua palloksi stressaantuneena tai uhattuna.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaspytonin ruumiinrakenne on vankka, kun taas pää on suhteellisen pieni. Suomut ovat sileitä ja molemmilla sukupuolilla on surkastuneiden raajojen jäänteet peräaukon molemmin puolin.

Kuviointi on yleensä musta vaaleanruskeilla kylki- ja selkälaikuilla. Vatsa on valkoinen tai kermanvärinen ja voi sisältää sekalaisia mustia kuvioita. Lemmikkieläinmarkkinoita varten on jalostettu useita värimuunnoksia: mutaatioita erilaisilla väreillä ja kuvioinneilla.

Kuningaspytonia esiintyy Länsi- ja Keski-Afrikassa.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosii ruohikkoja, savanneja ja harvapuisia alueita.

Käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä maassa elävä käärme tunnetaan puolustautumismenetelmästään jolloin se kietoutuu tiukaksi palloksi, ja piilottaa päänsä ja niskansa keskelle. Tässä tilassa sitä voidaan kirjaimellisesti vierittää ympäriinsä. Suosikkipiilopaikkoja ovat muun muassa nisäkkäiden kolot ja muut maanalaiset piilot. Kuningaspyton ei horrosta, mutta kesäkaudella se saattaa metsästää ravintoa niukemmin. Kun kuningaspyton kokee itsensä uhatuksi se voi myös alkaa puhaltamaan ilmaa kuuluvasti ja tällä menettelyllä se suurentaa kokonsa mahdollisimman suureksi.

Luonnossa kuningaspytonin ruokavalio koostuu enimmäkseen pienistä nisäkkäistä, kuten Afrikanniittyrotista, päästäisistä ja hiiristä. Nuorempien yksilöiden tiedetään syöneen myös lintuja. Vankeudessa niille syötetään yleensä kesyhiiriä tai rottia, joko esitapettuja tai pakasteesta sulatettuja, maan eläinsuojelulain niin salliessa myös elävinä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras voi munia tarhattuna 3–11 munaa, mutta yleisin määrä on 4–6 munaa. Naaras hautoo niitä maan alla, ja ne kuoriutuvat kahden kuukauden jälkeen. Kuningaspytonkoiras saavuttaa sukukypsyyden 12–18 kuukauden iässä, naaras 24–36 kuukauden iässä. Ikä on vain yksi tekijä lisääntymiskyvyn määrittelyssä, toinen on paino. Koiraiden pitäisi painaa vähintään 700 grammaa paritellakseen, ja naaraiden vähintään 1,5 kiloa.

  1. D'Cruze, N., Wilms, T., Penner, J., Luiselli, L., Jallow, M., Segniagbeto, G., Niagate, B. & Schmitz, A.: Python regius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.9.2021. (englanniksi)