Kovakalvonalainen verenvuoto
Kovakalvonalainen verenvuoto eli subduraalihematooma on kallonsisäinen verenvuoto, jossa aivojen kovakalvon eli duran alle pääsee vuotamaan verta joko aivokudoksen tai aivojen verisuoniston vaurion seurauksena. Vuoto on yleensä peräisin laskimoista, ja se syntyy useimmiten muttei aina fyysisen päävamman eli intrakraniaalisen vaurion seurauksena. Subduraalihematooma diagnosoidaan pään kuvantamistutkimuksella, kuten tietokonetomografialla. Hoito on tavallisesti kirurginen, mutta pienet verenvuodot saattavat parantua itsestäänkin.
Akuutti subduraalihematooma on yleensä aivovamman seurausta, kun taas krooninen subduraalihematooma voi tulla vanhuksille ja muille riskiryhmille pienenkin päävamman jälkeen. Vuodon oireita voivat olla päänsärky, tajunnantason vaihtelut, huimaus, sekavuus, pahoinvointi, tasapaino- ja kävelyvaikeus, dysfasia ja toispuolinen halvaantuminen.
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Subduraalihematooman oireet ilmenevät hitaammin kuin epiduraalihematoman, koska verenvuoto tapahtuu laskimoista eikä valtimoista. Laskimoiden verenpaine on siis alempi kuin valtimoiden. Subduraalihematooman oireet voivat ilmentyä minuuteissa tai jopa heti, mutta voivat käydä ilmi vasta esimerkiksi kahden viikon jälkeen. Kroonisen subduraalihematooman oireiden ilmaantuminen on usein viivästynyt yli kolme viikkoa tapaturman jälkeen.[1][2]
Mikäli verenvuoto on riittävän suuri aiheuttaakseen painetta aivoihin, niin potilas ilmentää viitteitä intrakranialisesta paineesta tai aivovammasta. Muita subduraalihematooman oireita voivat olla seuraavat:
- tajuttomuus tai tajunnan vaihtelehtiminen
- ärtyneisyys
- epilepsiakohtaus
- kipu
- tunnottomuus
- päänsärky (joko tasainen tai muuttuva)
- huimaus
- hämmennys
- muistiongelmat
- heikkous tai letargia
- oksentelu
- ruokahalun puute
- persoonallisuusmuutokset
- kyvyttömyys puhua tai sammallus
- ataksia
- vaikeuksia kävelyssä
- lihaskontrollin menetys
- epätyypillinen hengitystaajuus
- tinnitus tai kuulonmenetys
- epäselvä näkö
- poikkeava katse tai epätyypilliset silmänliikkeet [3]
Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Subduraaliset hematoomat johtuvat usein tapaturmassa, jossa päähän kohdistuvat äkillisesti muuttuvat voimat venyttävät ja repäisevät pieniä yhdistäviä laskimoita. Subduraalihematoomat ovat huomattavasti yleisempiä kuin epiduraalihematoomat. Ei ole olemassa tieteellisiä todisteita, että ravistellun vauvan syndrooman yhteydessä ilmenee subduraalihematoomia.
Subduraalihematoomia ilmenee usein vanhuksilla ja alkoholisteilla, joilla on aivoatrofiaa. Aivoatrofia lisää sitä yhdistävien laskimoiden pituutta, jonka niiden pitää kulkea aivokalvon kerroksien läpi. Täten katkeamisen riski kasvaa aivoihin kohdistuvien voimien yhteydessä. Subduraalihematoomat ovat myös yleisiä potilailla, jotka käyttävät hyytymisenestolääkitystä tai verihiutaleiden estäjiä kuten varfariinia ja aspiriinia. Näitä lääkityksiä käyttävät potilaat voivat saada subduraalihematooman varsin lievien päähän kohdistuneiden tapaturmien takia. Myös aivoselkäydin- eli subaraknoidaalinesteen pienentynyt paine voi olla riskitekijä subduraalihematoomien syntymiselle. Tämä johtuu siitä, että subaraknoidaalinesteen paineen pienentyessä subaraknoidaalitilan paine pienenee vetäen lukinkalvoa pois durasta johtaen laskimoiden katkeamiseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Subdural hematoma : MedlinePlus Medical Encyclopedia Nlm.nih.gov. 28.6.2012. Viitattu 27.7.2012.
- ↑ "Traumatic extradural hematoma in enugu, Nigeria" (July 2012). Nigerian Journal of Surgery 18 (2): 80–84. doi:. PMID 24027399.
- ↑ "Clinical analysis of risk factors related to recurrent chronic subdural hematoma" (January 2008). Journal of Korean Neurosurgical Society 43 (1): 11–15. doi:. PMID 19096538.
|
