Kloksasilliini
| |
| |
Kloksasilliini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S,5R,6R)-6-[[3-(2-kloorifenyyli)-5-metyyli-1,2-oksatsoli-4-karbonyyli]amino]-3,3-dimetyyli-7-okso-4-tia-1-atsabisyklo[3.2.0]heptaani-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C19H18N3ClO5S |
| Moolimassa | 435,884 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | noin 50 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | 93–96 %[1] |
| Metabolia | hepaattinen (vähäistä) |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen, intramuskulaarinen, intravenoosi |
Kloksasilliini (C19H18SN3ClO5) on penisilliineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä antibioottina. Kloksasilliini kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon[2].
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kloksasilliini estää muiden penisilliinien tavoin muodostamasta bakteerien soluseinän peptidoglykaanikerrosta. Vaikutuskirjoltaan se on kapea ja tehoaa lähinnä grampositiivisista bakteereista stafylokokkeihin. MRSA-kantoihin se ei kuitenkaan tehoa. Kloksasilliini tehoaa hieman myös eräisiin streptokokkeihin ja Neisseria-suvun lajeihin. Kloksasilliini annostellaan joko tablettina suun kautta tai ruiskeena lihakseen tai laskimoon. Sitä käytetään stafylokokkien aiheuttamien ihotulehdusten ja niveltulehdusten hoitoon sekä leikkausten jälkeen bakteeri-infektioiden ehkäisemiseen.[1][3][4][5][6]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kloksasilliini on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine. Yhdiste voi aiheuttaa huonovointisuutta ja ripulia ja suurina annoksina ruiskeena annettuna se voi olla myrkyllistä munuaisille. Kloksasilliini voi aiheuttaa yliherkkyysoireita kuten ihottumaa.[1][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 143–155. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.4.2019). (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 8.4.2019.
- ↑ R. J. Ponsford: Penicillins and Others, β‐Lactams, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 209–210. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 8.4.2019). (englanniksi)