Kalervo Tirri
| Kalervo Tirri | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. elokuuta 1915 Helsinki |
| Kuollut | 4. heinäkuuta 2003 (87 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | Sosiaalineuvos |
Sosiaalineuvos Väinö Kalervo Tirri (13. elokuuta 1915 Viipuri – 4. heinäkuuta 2003 Helsinki) oli entinen SM-tason jääpalloilija, valmentaja, urheilujärjestövaikuttaja, toimittaja ja nuoriso- ja sosiaalityön kehittäjä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalervo Tirri syntyi vuonna 1915 ainoana lapsena viipurilaiseen työläisperheeseen. Hänen vanhempansa olivat Väinö Henrik Tirri ja Impi Maria Salakka.
Tirri oli jo lapsena innokas urheilija ja osallistui monipuolisesti paikalliseen työväen kilpailutoimintaan. Hän edusti seuraansa Talikkalan Tovereita piirimestaruustasolla mm. kilpapyöräilyssä, käsipallossa, pesäpallossa, jalkapallossa ja jääpallossa.
SM-tason jääpalloilija ja urheilutoimittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan jälkeen Toverit jatkoi toimintaansa Helsingissä Viipurin Tovereiden nimellä. Tirri keskittyi uudessa kotikaupungissaan jääpalloon, jossa hän eteni aina mestaruustasolle asti pelaten SM-sarjaa vuosina 1944-1945.[2] Vuonna 1946 Suomen Palloliitto ja Työväen Urheiluliitto eivät jatkaneet enää yhteistyötään ja TUL:n joukkueet oli pudotettu pois virallisesta sarjasta. Hän oli kuitenkin mukana voittamassa Viipurin Tovereille kultaa TUL:n mestaruusottelussa, joka jäi samalla seuran historian viimeiseksi.[3]
Urheilijataustansa ja terävän kynänsä ansiosta hän toimi sekä TUL-lehdessä että Demarissa myös vuosia urheilun iltatoimittajana. Työssään hän sai liikkua eri lajien parissa ja olla mukana raportoimassa kilpailuiden ja urheilijoiden tunnelmia. [4][5]
Ura nuorten raittiusliikkeessä ja Alkon sosiaaliosastolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalervo Tirri oli sotien jälkeen vuonna 1944 mukana perustamassa Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton (SDR) Päivän Nuoret -toimintaa. Päivän Nuorten toimintaidea oli kasvattaa työväestön lapsia raittiisiin elämäntapoihin. Toimintaa organisoi raittiusliiton liittotoimikunnan nimittämä Päivän Nuorten keskustoimikunta, jossa Tirri työskenteli. Hän oli aktiivisesti mukana myös toimittamassa Päivän Nuorten Sarastus-lehteä.
Tirri kuvailikin vaihtaneensa "toiselle puolelle pöytää", kun hän aloitti Alkon palveluksessa apulaistoimistopäällikkönä vuonna 1948. Tehtäviin liitettiin myöhemmin yhtiön henkilökuntalehden toimitussihteerin tehtävät. Sosiaalipäälliköksi Helsingin pääkonttoriin hänet nimitettiin vuonna 1960.
Tirri oli tutustunut SDP:n puoluetoiminnan ja yhteisten kulttuuriharrastusten kautta jo aiemmin Alkon silloiseen pääjohtajaan K.A Fagerholmiin. Fagerholmin pitkän pääjohtajakauden jälkimmäisellä puoliskolla 1952–1968 Tirri sai mandaatin ja runsaat resurssit kehittää Alkon sosiaalitoimea. Työehdot ja -olot olivatkin Alkossa paremmat kuin yrityksissä yleensä. [6]
Sosiaalipäällikkönä hänen vastuualueisiinsa kuului mm. henkilökunnan lehden Pullopostin toimitus sekä Alkon kulttuuri- ja harrastuskerhojen toiminnan ja henkilökunnan vapaa-ajanviettopaikojen kehittäminen. Hän vastasi myös Alkon taidehankinnoista. Lisäksi hänen vastuullaan oli Alkon sosialinen asuntotuotanto ja hänen johdollaan rakennettiin asuntoja työntekijöille sekä Helsinkiin että Rajamäelle.
Kalervo Tirri piti tärkeänä yhteishengen luomista. Hän tutustui laajasti yhtiön työpisteisiin ja niissä oleviin ihmisiin. Alkosta Tirri jäi eläkkeelle vuonna 1973.[1]
Järjestötoiminta palloilun parissa ja olympialaiset 1952[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tirri oli innokas jalkapallomies ja Suomen Palloliiton hallituksen monivuotinen jäsen ja nuorisovaliokunnan puheenjohtaja. Palloliitossa hän toimi aktiivisesti sydäntään lähellä olevan nuorisotyön kehittäjänä ja toimi vuosia poikien maajoukkueen (U18) apuvalmentajana ja joukkueenjohtajana matkustaen taajaan joukkueen mukana ympäri Eurooppaa.[7]
Juuriltaan vankkana työväenliikkeen urheilijana hän oli aktiivinen myös TUL:n hallintoelimissä, missä hän oli mm. käsipallojaoston monivuotinen puheenjohtaja.[8]
Helsingin Olympialaisissa 1952 hän toimi näytöslajina olleen käsipallon olympiatoimikunnan puheenjohtajana sekä työskenteli olympialaisten tiedotuksen parissa kansainvälisen pressin yhteyshenkilönä. [8]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tirrille on myönnetty urheilun parissa tekemästään työstä Suomen Leijonan ritarimerkki (SL R), Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristi (SU ar), Suomen Olympialaisen ansioristin 2. Luokka (O ar 2) sekä Suomen Olympialainen ansiomitali (O am).[9] Lisäksi hänelle on myönnetty useita Suomen Palloliiton ansiomerkkejä.
Tasavallan presidentti myönsi vuonna 1983 Tirrille ansioistaan sosiaalineuvoksen arvonimen.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tirri oli naimisissa Salme Maija-Liisa Tirrin (o.s. Pullinen) kanssa ja perheessä oli kolme tytärtä. Tirrin harrastuksiin kuului kulttuuri kaikissa muodoissaan, ja hän oli intohimoinen teatterin, oopperan ja taiteen ystävä. Hän rakasti myös Lappia, jonka hangille hän suuntasi joka kevät hiihtämään vaimonsa kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c HS: Kuolleet: Sosiaalineuvos Kalervo Tirri Helsingin Sanomat. 2003-8-16. Viitattu viitattu=2024-5-11.
- ↑ Bandyliiga pelaajahaku 1907-2024 bandyliiga.fi. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Jääpallon SM-sarja 1946 fi.wikipedia.org. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Suomen Sosiaalidemokraatin tämän hetken toimitus ja vakituiset avustajat https://demokraatti.fi. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Eliitti näkyy ja loistaa Urheilugaalassa – ”Sananvapaus urheilussa. Miksi se on rajoitettua?” 2018-1-22. Demokraatti. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Häikiö, Martti: Alkon historia, s. 197-199. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21310-9.
- ↑ Suomen Palloliiton toimintakertomus 1966 yksa.disec.fi. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ a b TUL:n toimintakertomus 1952 yumpu.com. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Suomen Olympialaisen kunniamerkeillä palkitut ritarikunnat.fi. Viitattu 11.5.2024.