Juoksutus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Juoksutus (myös liinajuoksutus) on hevosten kanssa työskenneltäessä käytettävä menetelmä, jota voidaan käyttää sekä hevosen että ratsastajan koulutuksessa. Juoksutuksessa hevonen kulkee eri askellajeissa suurella ympyrällä juoksuttajan pidellessä juoksutusliinaa ympyrän keskellä. Juoksutusliina on pitkä luja hihna (yleensä nailonia), joka kiinnitetään yleensä kapsoniin hevosen turvan päällä tai suitsien kuolainrenkaaseen. Hevosta komennetaan esimerkiksi lisäämään tai hiljentämään vauhtia tai vaihtamaan askellajia äänellä, juoksutuspiiskalla ja jonkin verran myös juoksutusliinan välityksellä.
Laajallakin ympyrällä juokseminen on hevoselle varsin raskasta ja toispuolista työskentelyä. Varsinkaan nuorta hevosta ei pitäisi juoksuttaa kerralla 10–15 minuuttia pidempään, ja varttuneelle ja hyväkuntoisellekin hevoselle 30 minuutin liinatyöskentely (ratsastajan kanssa tai ilman) on enimmäisaika. Tasapuolisen rasituksen vuoksi suuntaa tulisi myös vaihtaa usein, enintään viiden minuutin välein. Suunnan vaihtoa varten juoksuttaja voi pyytää hevosta pysähtymään ja mennä sitten sen luo ympyrän kaarelle, tai kokenut liinahevonen voidaan kutsua ympyrän keskelle suunnan vaihtoa varten ja lähettää sitten taas ympyrälle toiseen suuntaan. Suunnan vaihto vaatii yleensä ainakin liinan kiinnittämisen uudelleen ja tavallisesti muutakin varusteiden säätöä.
Varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hevosta saatetaan lähinnä liian energian purkamiseksi juoksuttaa jopa pelkästään suitset tai kapsoni (tai riimu) päässä. Tällöin ohjat joko irrotetaan suitsista kokonaan tai kiinnitetään kaulan alta niin, etteivät ne pääse putoamaan hevosen pään yli ja sotkeudu sen jalkoihin. Tavallisesti hevosella kuitenkin on selässään satula tai samalta kohdalta sen rungon ympäri kulkeva juoksutusvyö, vikellyksessä kahvallinen vikellysvyö. Jollei hevosella ole ratsastajaa selässään, jalustimet nostetaan tukevasti ylös, kiinnitetään toisiinsa hevosen mahan alta esimerkiksi riimunnarulla tai irrotetaan satulasta kokonaan. Hevosta saatetaan kuitenkin joskus tilapäisesti juoksuttaa jalustimet irrallaan, jotta se tottuu heiluviin jalustimiin eikä säiky niitä esimerkiksi ratsastajan pudottua satulasta.
Satulan tai juoksutus- tai vikellysvyön kanssa käytetään usein sivuohjia, jotka kiinnittyvät kuolainrenkaista satula-, juoksutus- tai vikellysvyöhön hevosen kylkien kohdalla. Ne säädetään suhteellisen löyhiksi, eivätkä ne saa pakottaa hevosta tiettyyn muotoon mutta ohjaavat sitä oikeanlaiseen työskentelymuotoon jossa hevonen käyttää hyödyllisellä tavalla selkälihaksiaan. Sisäsivuohja säädetään hieman ulko-ohjaa lyhyemmäksi, joten kiertosuuntaa vaihdettaessa sivuohjat on säädettävä aina uudelleen. Sivuohjien sijaan saatetaan käyttää samaan tapaan vaikuttavaa joustavaa kumichambonia, joka kiinnittyy samalla tavoin satulaan tai vyöhön ja kulkee yhtenäisenä kuolainrenkaan läpi hevosen korvien takaa toisen kuolainrenkaan läpi ja siitä toiselle kyljelle.
Liinajuoksutuksessa käytetään hevosella jo runsaan kaarevalla uralla työskentelyn vuoksi yleensä jalkasuojia, esimerkiksi pinteleitä tai hivutussuojia. Ne saattavat tukea jalkoja tai suojata niitä toisten jalkojen osumien aiheuttamilta kolhuilta tai molempia.
Juoksuttaja ei tarvitse erityisiä varusteita, mutta hyvällä tarttumapinnalla varustetut hansikkaat suojaavat kämmeniä ja helpottavat liinasta kiinni pitämistä, ja tukevat kengät ovat myös hyödyksi. Hevosten kanssa työskennellessään on myös hyvä käyttää ratsastuskypärää muulloinkin kuin hevosen selässä istuessaan, koska hevonen saattaa vahingossa tai tahallaankin esimerkiksi potkaista ihmisen päätä kohti, ja kaatuessaankin voi lyödä päänsä.
Juoksutus eri syistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juoksutus hevosen koulutuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liinajuoksutusta käytetään usein ratsuhevosen alkeiskoulutuksessa totutettaessa hevosta suitsiin, satulaan ja ratsastajaan ja opetettaessa sille äänikomentoja, joiden avulla hevoselle sitten voidaan opettaa ratsastajan varsinaiset avut.
Lisäksi lähinnä syystä tai toisesta ratsastuksen aluksi liiaksi riehaantuvaa hevosta saatetaan ensin juoksuttaa liinassa, jotta se saa purkaa liiemmät energiansa ennen ratsastajan nousemista satulaan. Tällöin hevonen malttaa jo paremmin kuunnella ratsastajaansa ja ratsastus saattaa olla suorastaan turvallisempaakin. Liinajuoksutuksen ohella ylienergistä hevosta voi myös irtojuoksuttaa, jos käytössä on muista ratsukoista tyhjä, kunnolla aidattu ja muutenkin turvallinen ratsastuskenttä tai maneesi. Tällöin hevosen voi laskea esimerkiksi riimu päässään tai ilman varusteitakin juoksemaan omaehtoisesti. Tarvittaessa liikettä voi ylläpitää juoksutuspiiskan avulla. Joko liina- tai irtojuoksuttamalla voi myös välillä järjestää hevoselle jonkin verran liikuntaa, jos hevonen on sinänsä terve mutta ratsastus ei jostakin syystä onnistu.
Juoksutus ratsastajan koulutuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun hevonen on liinassa ja juoksuttaja huolehtii pääosin sen eteenpäin liikkumisesta ja askellajien vaihtumisesta, ratsastaja voi keskittyä esimerkiksi istuntansa yksityiskohtiin ja tasapainonsa parantamiseen. Erityisesti virheellisen istunnan korjaamisessa tai oikean istunnan opettamisessa aloittelijoille juoksutus onkin hyvin tehokasta. Käytössä ovat yleensä sivuohjat tai kumichambon, jotta hevonen liikkuisi oikein ja näin ratsastajan kannalta tasaisesti hänen tarvitsematta puuttua asiaan.
Vikellys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vikellyshevosen juoksutusvarustukseen kuuluvat suitset, vikellysvyö ja sivuohjat. Juoksuttaja pitää sen mahdollisimman tasaisessa liikkeessä (yleensä laukassa) vikeltäjien suorittaessa liikkeitään sen selässä.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juoksutus Wikimedia Commonsissa
