Intiaanien tekstiilit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Intiaanien tekstiileistä puhuttaessa kerrotaan intiaaniheimojen keskuudessa tehtyjen tekstiilien tyyleistä ja valmistustavoista. Niiden historia painottuu suurelta osin esikolumbiaanisten intiaanikulttuurien aikaan.

Paracasin niemimaalla varhaisen horisontin aikana Paracasin kulttuurikauddella kudottiin tekstiilejä, joissa käytettiin lankoja erittäin tiheään. Samalla niemimaalla Cavernas- ja Necropoliskaudella kudottiin puuvillatekstiilejä, joissa kuvattiin ihmishahmoja. Moche-kulttuurin aikana puuvilla- ja villakankaat olivat hyvin koristeellisia. Chimorin valtakunnan aikana tekstiileihin lisättiin höyheniä ja simpukankuoria.

Inkat omaksuivat Andien varhaisempien kulttuurien tekstiilien kudontamenetelmät ja inkojen keskuudessa kehittyi kudontaperinne, joka on ollut yksi maailman taidokkaimmista. Varhaisimmissa Andien kulttuureissa kankaat tehtiin punomalla. Varhaismpia merkkejä kankaanpunonnasta on Huaca Pietasta löytyneet 4000 vuotta vanhat kankaat, joissa oli kuvattu eläinhahmoja. Myöhemmin Andien alueella otettiin käyttöön pystykangaspuut, jotka mahdollistivat monenlaisten kankaiden kutomisen ja myös monenlaisten kuvioiden tekemisen. Inkojen merkittävin vaate oli tunika, joka tehtiin suorakaiteen muotoisesta kahtia taitetusta kangaskappaleesta. Laukkuja ja vöitä koristeltiin loimilangoilla sommitelmallisilla kuvioilla.[1]

Paracasin ja Nazcan kulttuurien tekstiileissä esiintyi symbolisia kuvioita, jotka liittyivät kosmologisiin uskomuksiin ja maailmankuvaan. Ennen puuvillan käyttöönottoa kaikki tekstiilit punottiin käsin. Myöhemmin otettiin käyttöön kehruupuikko ja värttinä. Puuvillan käyttöönoton jälkeen otettiin käyttöön vyökangaspuut, joita käytetään syrjäisissä kylissä edelleen. Kankaiden värjäämisessä käytettiin mineraaleihin ja kasveista saatuihin aineisiin pohjautuvia väriaineita. Vaatteita ja muita tekstiilejä koristeltiin metallin palasilla ja höyhenillä. Nazcan kulttuurin kudottiin suurikokoisia kankaita, joiden kuviot olivat suurikokoisia ja esittivät joitakin tapahtumia.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sheena Coupe: Ihmisen suku, Mayoista maoreihin, s. 85, 96, 104. Suomentanut Ritva Forslund, Eija Kämäräinen, Raimo Salminen, Juha Valste. WSOY, 1995. ISBN 051-0-18782-8.
  2. Maria Loghena, Walter Alva: Historialliset kulttuurit, Peru, s. 117-121. Suomentanut Eija Kämäräinen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32994-8.