Ilek
| Ilek ven. Илек, kaz. Елек, Елік |
|
|---|---|
 Joki 10 kilometriä Venäjän Sol-Iletskistä lounaaseen |
|
| Alkulähde |
Mulodžaryn kukkulat [a] |
| Laskupaikka |
Uraljoki |
| Maat | Kazakstan ja Venäjä |
| Pituus | 623 [1][2] km |
| Virtaama | 39,8 [2] m³/s |
| Valuma-alue | 41300 [1][2] km² |
 Uraljoen valuma-alue (keltainen) ja Ilek-joki sen keskijuoksulla |
|
Ilek (ven. Илек eli Ilek ja kaz. Елек,Елік eli Jelek tai Jelik) on Uraljokeen vasemmalta puolelta yhtyvä sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Uralvuoriston eteläpuolisella arolla. Joen alajuoksu toimii samalla Venäjän ja Kazakstanin valtionrajana, jossa Venäjän puolella on Orenburgin alue ja Kazakstanissa Aqtöben alue.[2]
Joki on hyvin saastunut.lähde?
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen lähteet sijaitsee Mulodžaryn kukkuloiden luoteisrinteillä (ven. Мугоджары). Se virtaa alavalla tasankoalueella ja sen uomalla on virtaamatilanteesta riippuen joko kapea uoma tai laaja tulvauoma. Kapea uoma on jyrkkärinteinen ja yläjuoksulla se on 20–30 metriä leveä ja alajuoksulla 150–170 metriä leveä. Tulvauoma on yläjuoksulla 500 metriä ja alajuoksulla 3–4 kilometriä leveä. Tulvan suuren virtaaman vuoksi tulvauomaan on kehittynyt lukuisia sivu-uomaia sekä järviä ja lampia [2]. Aqtöben kaupungin yläpuolella joki on padottu lähes 20 kilometriä pitkäksi patoaltaaksi [3]. Keskijoksulla sijaitsee vielä Sol-Iletskin kaupunki. Ilek yhtyy Uraljokeen sen eteläpuolelta noin 1 085 kilometriä Uralin Kaspianmeren suistosta [1] ja joen yhtymäkohdassa olevaa taajamaa kutsutaan myös nimellä Ilek.[b]
Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joella on 75 sivujokea [c], joista Iso Tšobda kulkee pääuomansa rinnalla koko pituudensa verran. Taulukossa on lueteltu suurimmat suurimmat sivujoet (osa tiedoista puuttuvat):
| yhtyy Ilekiin (km suusta) |
nimi | nimi (ven. ) |
nimi (kaz. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 96 | Malyi Pestšanka | Малый Песчанка | 24 | 1 | ||
| 103 | Bolšoi Pestšanka | Большой Песчанка | 47 | 1 | ||
| 184 | Bolšoi Tšobda | Большой Хобда | 255 | 14700 | 1 | |
| 222 | Vetljanka | Ветлянка | 43 | 1 | ||
| 244 | Elšanka | Елшанка | 41 | 1 | ||
| 254 | Karabutak | Карабутак | 20 | 1 | ||
| 347 | Tamdji | Тамды | 42 | 1 |
Lähteet: 1 = [1]
Vuodenajat ja virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen alajuoksu sijaitsee aron reunalla ja sen latva-alueet puoliaavikon reunalla. Ilmasto on mannermainen, joten kesäisin sataa hyvin vähän. Joen vesi on pääasiassa peräisin lumesta, jotka kertyy talvella ja joka sulaa keväällä tuottaen suuren vesimäärän. Tulvat leviävät laajalle alueelle, koska joen tulvatasanko on alavaa aluetta. Kesällä joen virtaama on pieni ja vesi on silloin hyvin matalalla. Vuoden keskimääräinen virtaama on 39,8 m³/s Chilikin kohdalla, joka sijaitsee 112 kilometriä joensuusta.[d]
Jokilaaksossa kasvaa paikoin pensaista ja lehtipuista muodostuvia metsköitä, vaikka äyräiden ulkopuolella pääosan muodostaa arokasvillisuus. Joki jäätyy marraskuun lopulla ja jäät lähtevät huhtikuun loppupuolella.[2][4]
-
Joen uoma lokakuussa 2010 Sol-Iletskista alajuoksulle -
Joen tulvatasankoa aron keskellä Sol-Iletskin alueella -
Tyypillistä rantakasvillisuutta elokuussa 2010
.jpg)
Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Koordinaatit otettu venäjänkielisestä wikipediasta artikkelin tietolaatikosta!
- ↑ Suuri osa kappaleen tiedoista on peräisin venäjänkielisen wikipedian artikkelista. Artikkelissa on lähteitä, mutta niihin ei viitata suoraan.
- ↑ Tieto on mainittu venäjänkielisen wikipedian artikkelista, joista . Artikkelissa on lähteitä, mutta niihin ei viitata suoraan.
- ↑ Tieto on tiedoista on peräisin venäjänkielisen wikipedian artikkelista. Artikkelissa on lähteitä, mutta niihin ei viitata suoraan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Илек (venäjäksi), viitattu 31.7.2018
- ↑ a b c d e f Илек (venäjäksi), Neuvostoliiton suuri ensiklopedia, viitattu 31.7.2018
- ↑ Google-Earth-map: 49°30'00.0"N 57°25'00.0"E, viitattu 31.7.2018
- ↑ Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.8.2018). (englanniksi)
