Gunnebon linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linna puistosta katsoen

Gunnebon linna sijaitsee Ruotsissa Mölndalin kunnassa koillisosassa Mölndalin ja Pixbon välillä.

Se sijaitsee lähellä Rådasjön- och Stensjön-järviä. Gunnebon historia voi seurata aina 1300-luvun lopulle, jolloin nimi esiintyy ensi kerran erään kartanon ja siihen kuuluvan myllyn yhteydessä. Nimi oli silloin Gunnobodher tai Gunnobodhum. Sittemmin kartano on kuulunut muun muassa hallitsijasuvulle ja kirkolle.

Gods & Gårdar -lehti valitsi Gunnebon puutarhan ja puiston vuoden 2007 linnanpuutarhaksi. Linnan omistaa Mölndalin kaupunki, joka kunnosti sen 1949–1952.

Italialaistyylinen rakennus on Pohjois-Ruotsista tuotua puuta, mäntyä ja kuusta, minkä vuoksi se on erikoisasemassa.Vastaavat eurooppalaiset arvorakennukset rakennettiin siihen aikaan kivestä. Huolimatta pylväistä, terasseista ja mahtavasta portaikosta muotopuutarhan suuntaan rakennus on itse asiassa kesähuvila eikä linna.

Gunnebo on ainutlaatuisen sopusointuinen kokonaisuus pienimpiä yksityiskohtia myöten. Kaiken sen on suunnitellut yksi mies. Gunnebo on arkkitehtuuriltaan, kiinteältä ja irtaimelta sisustukseltaan yhtenäisen uusklassinen. Puutarha on kuitenkin barokkityylinen muotopuutarha.

Ruotsin sana "slott" ('linna') on muuttunut sisällöltään, sillä alkuun nimitettiin linnoiksi kuninkaallisia rakennuksia, ja vasta 1800-luvun lopulla linnoiksi alettiin sanoa myös suuria kartanoita. Gunnebota sanottiin jo sen syntyaikaan "pieneksi sieväksi puulinnaksi" ja sitä luonnehdittiin "puurakennukseksi, joka on kuin pieni linna".

Nykyisen Gunnebon linnan rakensi varakas kauppias John Hall vanhempi, joka 1778 osti Gunnebon maatilan pakkahuoneentarkastaja Joakim af Ditmeriltä. Linna koostuu 900 m²:n kokoisesta puurakenteisesta päärakennuksesta ja yhdestä tuon ajan Ruotsin merkittävimmistä ja parhaiten säilyneistä puistoista.lähde? Arkkitehti oli Carl Wilhelm Carlberg, ja pääosa hänen alkuperäispiirustuksistaan on tallella Göteborgissa Röhssin museossa.

Kaupunginarkkitehti C. W. Carlberg oli palannut pitkältä Euroopan-matkalta ja oli innostunut italialaisen Andrea Palladion (1508–1580) huviloista. Nuo pohjaltaan symmetriset rakennukset, joissa oli monumentaaliset julkisivut, rikkoivat renessanssin ja sitä edeltäneen barokin harmoniaoppia vastaan.

Carlberg teki perusteellista työtä ja piirsi linnan, puiston ja palvelusväen rakennuksen sekä kasvihuoneen, orangerian ja lisäksi vielä koko sisustuksen, patsaat, tekstiilit, kaakeliuunit parkettien kuviointia ja kukkaruukkuja myöten. Linnan runko nousi 1784, ja 1796 söi Hallin perhe siellä ensimmäisen ateriansa, mutta vasta noin 1800 se oli täysin valmis.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]