Fosfomysiini
| |
Fosfomysiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [(2R,3S)-3-metyylioksiran-2-yyli]fosfonihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C3H7O4P |
| Moolimassa | 138,056 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 94 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 30–37 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | Ei sitoudu[3] |
| Metabolia | Ei metaboloidu[3] |
| Puoliintumisaika | 5,7 h[2] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, intravenoosi |
Fosfomysiini (C3H7PO4) on epoksideihin ja fosfonihappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdisteellä on antibioottisia ominaisuuksia ja sitä käytetään virtsatieinfektioiden hoitamiseen.
Esiintyminen, rakenne ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fosfomysiini eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Streptomyces fradiae -bakteeristä. Tämän bakteerin lisäksi myös useat muut Streptomyces-suvun bakteerit ja Pseudomonas syringae ja Pseudomonas viridiflava tuottavat fosfomysiiniä.[1][4][5] Fosfomysiinin rakenne on antibiootiksi poikkeuksellinen ja se sisältää epoksidirenkaan, fosfonihapporyhmän ja kaksi kiraalista hiiliatomia[4]. Fosfomysiini on R,S-isomeeri ja sen ominaiskiertokyky on vesiliuoksessa -9,1°[1].
Fosfomysiiniä voidaan tuottaa bioteknisesti ja lisäksi sen synteesiin on kehitetty sekä raseemisia seoksia tuottavia synteesejä että puhdasta vaikuttavaa isomeeria tuottavia asymmetrisiä synteesejä.[5]
Vaikutusmekanismi ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fosfomysiinin teho perustuu fosfoenolipyruvaattitransferaasientsyymin inhibitioon[3]. Fosfomysiini alkyloi fosfoenolipyruvaattitransferaasin aktiivisen kohdan kysteiiniamninohapon. mikä johtaa inaktiiviseen entsyymiin ja bakteerien soluseinän valmistamiseen tarvittavan N-asetyylimuramiinihapon biosynteesin estymiseen. Yhdiste tehoaa sekä grampositiivisiin että gramnegatiivisiin bakteereihin ja erityisesti sauvabakteereihin. Sille alttiita ovat muun muassa Serratia mercescens ja Staphylococcus aureus, mutta monet Pseudomonas-kannat ovat resistenttejä.[2][3][4][5] Fosfomysiiniä voidaan käyttää myös vähentämään platinaa sisältävien syöpälääkkeiden myrkyllisyyttä[2].
Fosfomysiinin tärkein käyttökohde on virtsatieinfektioiden estäminen ja hoitaminen.[3]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fosfomysiini on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine ja tyypillisimmät haittavaikutukset ovat ruuansulatuskanavan oireita kuten vatsakipua ja huonovointisuutta. Harvinaisempi haittavaikutus on allerginen nokkosihottuma.[3][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 721. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d Fosfomycin DrugBank. Viitattu 1.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 20.10.2023.
- ↑ a b c Masaji Ohno, Masami Otsuka, Yoshinari Okamoto, Morimasa Yagisawa & Shinichi Kondo: Antibiotics, 1. General, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 1.9.2014
- ↑ a b c Philippe Savignac, Bogdan Iorga: Modern Phosphonate Chemistry, s. 154–160. CRC Press, 2003. ISBN 9780849310997. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.9.2014). (englanniksi)
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Antimicrobial Drugs, s. 609–611. Elsevier, 2009. ISBN 9780444532725. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.9.2014). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Human Metabolome Database (HMDB): Fosfomycin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Fosfomycin (englanniksi)
- ChemBlink: Fosfomycin (englanniksi)