Fokker T.VIII-W

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fokker T.VIII-W
RAF:n 320. laivueen T.VIIIW.
RAF:n 320. laivueen T.VIIIW.
Tyyppi Meritoimintalentokone
Alkuperämaa  Alankomaat
Valmistaja Fokker
Miehistö 3–4
Ensilento 22. helmikuuta 1939
Valmistusmäärä 36
Mitat
Pituus 13,20 m
Kärkiväli 18,00 m
Korkeus 5,0 m
Siipipinta-ala 43,90 m²
Nopeus enin 285, matka- 220 km/h
Lentomatka 2 100 km
Tyhjäpaino 3 100 kg
Voimanlähde
Koneisto 2 ×Wright Whirlwind R975E -tähtimoottoria
Teho 450 hv (329 kW)
Aseistus
Aseistus 2×7,92 mm:n M36-konekivääriä
600 kg pommeja

Fokker F.VIII-W (tai T.8W) oli Fokkerin suunnittelema ja rakentama kaksimoottorinen kellukkeilla varustettu meritiedustelu-, pommitus- ja torpedokone 1930-luvulta. Tyyppimerkinnässä oleva W tuli sanasta vesi.

Hollannin laivaston ilmavoimat (Marine Luchtvaart Dienst - MLD) alkoi 1930-luvun puolessa välissä uusia vanhentunutta lentokalustoaan, jolloin Fokker tarjosi sille projektia 134 alustavana suunnitelmana MLD:n uudeksi meritoimintakoneeksi helmikuussa 1937. Koneesta tehtiin kesän 1937 aikana täysikokoinen maketti ja tarkemman suunnittelun tuloksena MLD tilasi 20. syyskuuta 1938 viisi T.VIII-W-tuotantonimen saanutta meritoimintakonetta ilman prototyyppiä. MLD:n tunnuksella R-1 varustettu T.VIII-W lensi ensilentonsa 22. helmikuuta 1939. Tästä ensimmäisestä viiden koneen tuotantosarjasta käytettiin myös nimeä T.VIII-W/A. Marraskuussa 1939 MLD tilasi 19 kappaletta tyyppiä T.VIII-W/G ja helmikuussa 1940 12 kappaletta tyyppiä T.VIII-W/M.

Saksan miehitettyä Alankomaat 10. toukokuuta 1940 osa, 8 kpl, A- ja G-sarjan koneista pakeni Isoon-Britanniaan ja loput, 28 konetta siirrettiin Luftwaffen käyttöön. Koneen kehitystyö pysähtyi, koska saksalaisilla oli F.VIII-W:tä vastaavat Heinkel He 115 ja Arado Ar 95 -koneet.

Koneen siipi oli puuta, rungon etuosa kevytmetallista kuorirakennetta, joka pultattiin kiinni siipiosaan. Samoin pulttiliitoksin siipeen kiinnitettiin teräsputkirakenteinen takarunko, joka oli kangasverhoiltu muotokaarien ja rimoituksen alla. Kellukkeet, laipat ja pommiluukut olivat kevytmetallirakennetta. Ohjainpinnat olivat kangasverhoiltua teräsputkirakennetta.

Projekti 134 oli suunnittelu- ja konseptikone, johon tehtyjen muutosten perusteella rakennettiin viisi kappaletta ensimmäistä tuotantosarjaa T.VIII-W (myöhemmin T.VIII-W/A). Toista tuotantosarjaa, T.VIII-W/G (gemenged, sekarakenteinen), rakennettiin 19 kappaletta. G-mallissa oli takarunko vaihdettu kevytmetalliseksi kuorirakenteeksi, kellukkeita ja polttoainesäiliöitä oli suurennettu ja sallittuja lähtöpainoja oli nostettu. Tyyppiä T.VIII-W/M (metal) rakennettiin 12 kappaletta. Se oli kokonaan metallirakenteinen ja tarkoitettu Hollannin Itä-Intiaan trooppisiin olosuhteisiin. Saksalaiset modifioivat myöhemmin G- ja M-sarjan koneita muun muassa niin, että kahden M36-konekiväärin sijaan koneeseen asennettiin yksi 30 mm:n tykki ja yksi MG15-konekivääri sekä pommikuormaa kasvatettiin noin 150 kiloa.

Suomen ilmavoimat lähettivät koneesta tarjouspyynnön lokakuussa 1937 Blackburn Ripon -meritoimintakoneiden korvaamiseksi. Tarjouspyynnössä olleiden vaatimusten perusteella Fokker ehdotti muutoksia, muun muassa moottoreiden korvaamista tehokkaammilla Pratt&Whitney Twin Wasp SBG-4-C -moottoreilla. Myös Ruotsin ja Norjan kiinnostuttua konetyypistä Fokker esitteli raskaamman version T.VIII-W/A. Edelleen paperilla esiteltiin tästä vieläkin laajennettu versio T.VIII-W/B (myöhemmin T.X-W), jossa moottoreina olisivat olleet 905-hevosvoimaiset Bristol Pegasus XXIV:t.

Suomen lisäksi myös MLD oli evaluoimassa suurennettua T.VIII-W-konetta, joka olisi samassa koko- ja painoluokassa T.VIII-W/B:n kanssa. Tämän pohjalta Fokker loi uusilla moottoreilla ja ala-ampumolla varustetun projekti 168:n, jonka pohjalta uudeksi tyyppinimeksi tuli T.X-W (T.10W). Kaikesta huolimatta Suomelle tarjottavan koneen tyyppimerkinnäksi tuli T.VIII-W/C, vaikka johdonmukaisesti tyypin olisi pitänyt olla T.X-W/M tai G. Suomelle tarkoitettua tyyppiä rakennettiin lopulta kaksi kappaletta.

T.VIII-W -sarjan eri variaatioita ehdittiin rakentaa yhteensä noin 38 kappaletta.

Variaatiot
1937 1937 1938 1939 1940 1939 1939 1939 1939 1939 1941
Project 134 T.VIII-W (A) T.VIII-W/G T.VIII-W/M T.VIII-W/G/M Project 168 T.X-W/H T.X-W/H T.X-W/G T.VIII-W/C (Fin) T.VIII-W/C (Ger)
Kärkiväli (m) 18,0 18,0 18,0 18,0 18,0 20 20,5 20 20 20 20
Pituus (m) 13,0 13,2 13,0 13,2 13,4 15,2 15,2 15,2 15,2 14,83 15,22
Pinta-ala (m²) 43 44 44 44 44 52 56 52 52 52 52
Korkeus (m) 3,7 5,0 5,0 5,0 4,98 5,4 5,4 5,4 5,4 5,78 5,78
Tyhjäpaino (kg) 2850 4100 4600 4600 4600 4775 5100 4775 4775 4525 4920
Lentopaino (kg) 4280 4600 5000 5000 6000 7000 7500 6600 6600 7000 7500
Moottorit Wright R975E Wright R975E Wright R975E Wright R975E Wright R975E WR-CYCL GR1820 WR-CYCL GR1820 WR-CYCL GR1820 Bristol Mercury XI Bristol Mercury XI Bristol Mercury XI
Teho (hv) 450 450 450 450 450 875 900 1100 890 890 890
Polttoaine (l) 700 700 1200 1720 1200/1720 1750 2000 2000 1850 1900 1900
Matka (km) 1150 1150 2070 2860 2070/2860 2200 2480 2350 2400 1800 1850
Nopeus (km/h) 270 266 285 285 294 335 340 348 340 345 358

Fokker T.VIII-W-koneen eri variaatiot olivat käytössä Hollannissa mukaan luettuna Hollannin Itä-Intia, Iso-Britannia ja Saksa. Koneesta olisi ollut Suomen lisäksi kiinnostunut myös Norja, Ruotsi ja Belgia.

Suomen ilmavoimien hankinnasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat aloittivat hankintaprosessin Blackburn Ripon -meritoimintakoneiden korvaamiseksi 1937, tarjouspyynnön lähtiessä lokakuussa. Vaatimusten pohjalta alkuperäinen F.VIII-W ei kelvannut, vaan tarvittiin isompi, tehokkaammilla moottoreilla varustettu versio. Kahdesta (T.X-W-sarjan) T.VIII-W/C-koneesta tehtiin hankintasopimus 11. tammikuuta 1939. Fokker aloitti koneiden rakentamisen ja niiden tunnukseksi olisivat tulleet FW-160 ja FW-161. Hankintasopimus käsitti myös rajoittamattoman lisenssisopimuksen.

FW-160 (sarjanumeroltaan 5636) ja FW-161 (5637) olisi pitänyt toimittaa tammi-maaliskuussa 1940 ja lisenssipiirustukset Suomi olisi saanut toukokuussa 1939. Hollannin MLD peruutti T.X-W-projektinsa keväällä 1939, jolloin Fokker joutui tukalaan tilanteeseen uuden tuotantomallinsa kanssa. Sen tuotantomääräksi oli tulossa vain Suomen tilaamat kaksi kappaletta.

Keväällä 1939 Suomen koelentäjät, kapteeni Ehrnrooth ja lentomestari Heiskala koelensivät hollantilaisille hieman vastahaluisesti MLD:n T.VIII-W/A-koneen. Pienistä ongelmista huolimatta suomalaiset raportoivat koelennosta postitiivisissa merkeissä.

Fokkerin alun perinkin epärealistisesti laaditut aikataulut ja muuttunut tilauskirja tuotanto-ongelmineen aiheuttivat viivästyksen koneiden toimitukseen, toimituksen luvattiin olevan toukokuussa 1940. Kevään 1940 kiristyneessä poliittisessa tilanteessa MLD pakko-otti Suomelle toimitettavat kaksi konetta 3. toukokuuta 1940. Vielä keskeneräiset koneet oli saatava Hollantiin kohdistuvan uhan puolustamiseksi kolmivuorotyöllä kahden viikon aikana. FW-160:n hollantilaiseksi tunnukseksi tuli R-37. Saksan vallattua Hollannin 15. toukokuuta 1940 Saksa otti kaikki Hollannissa jäljellä olevat koneet, ml. Suomeen jo myydyt koneet, haltuunsa.

Suomi peruutti tilauksen virallisesti 19. syyskuuta 1940. Koneita oli yritetty kesällä 1940 myydä jopa Ruotsiin. Saksa tarjosi jäljelle jääneitä koneita Suomelle 1941 ja vielä 1943.

  • Willem Vredeling, Fokker T.8W-C, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 3/2002, 4/2002, 1/2003, ISSN 1237-2315.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]