Eero Paavola
Eero Tuomas Paavola (15. tammikuuta 1916 Luopioinen – 15. helmikuuta 2003) oli suomalainen metsänhoitaja, opettaja ja koulunjohtaja, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavolan vanhemmat olivat maanviljelijä Kalle Paavola ja Aina Esteri Skyttä ja puoliso vuodesta 1943 Hilkka Hellikki Lumme. Paavola tuli ylioppilaaksi vuonna 1935 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 1939. Molempiin sotiin osallistunut Paavola oli Evon metsäkoulun vt. metsänhoitaja 1945–1948, Nikkarilan metsäkoulun opettaja 1949–1950 ja metsänhoitaja 1950–1952 ja Evon metsäkoulun metsänhoitaja 1953–1955, vt. johtaja 1956–1959 ja johtaja vuodesta 1959. Koulun muututtua opistoksi vuonna 1965 hän oli sen johtaja vuoteen 1979 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Paavolan itse opettamia oppiaineita olivat metsänhoito, kasvioppi, maaoppi, kansantalous, suo-oppi ja metsätalous. Häntä arvostettiin pätevänä, jopa karismaattisena metsäalan pedagogina. Vuonna 1978 metsäneuvoksen arvonimen saanut Paavola oli sotilasarvoltaan reservin majuri (1967).[1][2][3]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Selostus kenttäkokeista, jotka koskivat eräiden kemiallisten aineiden käyttömahdollisuuksia metsänkylvössä, 1953
- Näkökohtia metsänviljelystä ja sen onnistumisesta, 1962
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Eero Paavola Biografiasampo. Viitattu 20.5.2022.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 685.
- ↑ 50-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 15.1.1966, s. 8.