Dominantti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee musiikin teoriaa. Dominantti voi myös viitata genetiikassa dominoivaan ominaisuuteen tai geeniin.

Dominantti tarkoittaa sävelasteikon eli skaalan V asteen säveltä eli huippusäveltä tai sille perustuvaa sointua. Dominanttia vastaa duurisävellajissa solmisaatiotavu so eli sol ja mollissa mi. Intervalli toonikan ja dominantin välillä on puhdas kvintti. Sointua, johon kuuluu toonika ja kvintti (~puhdas kvintti), kutsutaan kitaransoitossa voimasoinnuksi. Käänteisenä toonikan ja dominantin väli on puhdas kvartti eli dominantin sävellajissa toonika siis vastaa subdominanttia.

Dominanttisointu on sointu, jonka pohjasävelenä on sävellajin dominantti. Yksinkertaisimmassa muodossaan se on kolmisointu. Usein siihen lisätään neljäs sävel, pohjasävelen septimi, jolloin saadaan dominanttiseptimisointu. Esimerkiksi C-duurin dominanttisävel on G, dominanttikolmisointu G-H-D ja dominanttiseptimisointu G-H-D-F.

Sävellajin dominantista alkavalla sävellajilla on omassa asteikossaan yksi ylennysmerkki enemmän tai yksi alennusmerkki vähemmän kuin alkuperäisellä sävellajilla. Esimerkiksi G-duurissa on yksi ylennysmerkki, sen dominantista eli D:stä alkavassa D-duurissa kaksi.

Dominanttikolmi- tai -septimisointu purkautuu tavallisesti I asteen sointuun eli toonikasointuun.

Esim- I - IV - V7 - I; eli esim. C - F - G7 - C