Chewing the Fat
| Chewing the Fat Blue Rondo a la Turk | ||
|---|---|---|
| ||
| LP-levyn kansikuva | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Julkaistu | 1982 | |
| Formaatti | LP-levy | |
| Tuottaja(t) | Mike Chapman Langer / Winstanley Pete Wingfield Godley & Creme | |
| Tyylilaji | latino-vaikutteinen pop | |
| Kesto | 44.36 | |
| Levy-yhtiö | Virgin Records | |
Chewing the Fat on monikulttuurisen Blue Rondo a la Turk -yhtyeen ensimmäinen studioalbumi, joka on ilmestynyt vuonna 1982 Virgin Recordsin kustantamana.
Tuottajana on toiminut pääasiassa Mike Chapman, mutta myös Clive Langer ja Alan Winstanley ("I Spy for the F.B.I.", "The Heavens Are Crying"), Pete Wingfield ("Me And Mr. Sanchez") sekä 10cc-yhtyeestä ja omista yhteisistä duolevyistään tunnetut Kevin Godley ja Lol Creme ("Klacto Vee Sedstein").
Albumin musiikki on pääasiassa latino-vaikutteista.
Esitelty LP-levy on valmistettu ja levykansi painettu Ranskassa. Painaja on France Imprimerie – Sorel. LP-levyllä on myös Diable Noir Recordings -logo.
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sivu 1
- Change – 4:21 (Poncioni / Sullivan)
- I Spy for the F.B.I." – 2:36 (Wylie / Kelly)
- Coco – 5:36 (Poncioni / Reilly / Sullivan)
- The Heavens Are Crying" – 9:25 (Blue Rondo – Sullivan / Clanger)
- 1. & 3. Ed. Reformation Pub. Co. Ltd. 2. Ed. Trio Music (Carlin Music) 4. Ed. Reformation Pub. / Warner Bros. Music Ltd.
- Sivu 2
- Me And Mr. Sanchez – 3:57 (Poncioni / Reilly / Sullivan)
- The Method – 5:21 (Sullivan)
- They Really Don't – 3:35 (Poncioni / Reilly / Sullivan)
- Klacto Vee Sedstein – 3:45 (Reilly / Bynoe / Poncioni / White / Sullivan)
- Carioca – 6:00 (Poncioni / Reilly / White / Sullivan)
- 1.-5. Ed. Reformation Pub. Co. Ltd.
Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumilta on julkaistu ainakin single Klacto Vee Sedstein.[1]
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esittelylevyllä ei ole mainittu yhtyeen jäseniä, mutta muualla yhtyeen kuudesta jäsenestä on mainittu johtohahmo ja laulaja Chris Sullivan[1] sekä Jimmy Hill ja John Motson[2].
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julie Burchill on kirjoittanut albumista negatiivisen arvion New Musical Express -lehteen.[3] Hänen mukaansa yhtye on esiintynyt The Face -lehden kansikuvajutussa vuonna 1981. Siihen viitaten hän arvelee, että albumi on äänitetty kiireesti, jotta yhtye pääsisi tärkeämpään toimintaan eli poseeraamiseen. Kappaleiden "Coco" ja "Carioca" yhteydessä hän viittaa Roxy Music -yhtyeeseen. Motown-coverin "I Spy for the F.B.I." yhteydessä hän puhuu laulun murhaamisesta. Jazzahtavan kappaleen "The Method" on Burchillin mielestä ollut määrä olla yhtyeen mestariteos, mutta kukaan rockin parissa varttunut ei kuulemma koskaan opi soittamaan jazzia. Hän moittii myös laulusolistin ääntämistä, kun tämä ei osaa lausua "The Methodissa" mainitun Lee Strasbergin nimeä oikein. Burchill mainitsee myös sellaisia nimiä kuin Tony Curtis, John Garfield, Gene Krupa, Santana ja the Savannah Band. Yhtyeen edustama hiirimäisyys on Burchillin mukaan mielentila, jonka Joseph Heller pukisi muotoon "fiery caution and crusading inertia". Burchillin mukaan keskinkertaisuus on jotain mistä ei voi kasvaa ulos. Koko arvion otsikkona on "Two-bit purveyors of Dayglo drabness".
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blue Rondo a la Turk LP Chewing the Fat (Virgin Records 205083) 1982
- ↑ a b Ian Penman: Live! Blue Rondo a la Turk. Southgate Royalty. New Musical Express, 27.3.1982, s. 53. Lontoo: IPC Magazines. ISSN 0028-6362.
- ↑ Rondo a la turkey trot. (Yhtyeen Britannian kiertueen aikataulu) New Musical Express, 14.8.1982, s. 30.
- ↑ Julie Burchill: LPs. Blue Rondo a La Turk. Chewing the Fat (Virgin). New Musical Express, 23.10.1982, s. 29.