Antimonitribromidi
| Antimonitribromidi | |
|---|---|
 |
|
-bromid.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SbBr3 |
| Moolimassa | 361,46 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 96 °C[1] |
| Kiehumispiste | 287 °C[2] |
| Tiheys | 4,148 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa[1] |
Antimonitribromidi (SbBr3) on antimonin ja bromin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Sitä voidaan käyttää muiden antimoniyhdisteiden valmistamiseen, tekstiilien värjäyksessä, analyyttisen kemian reagenssina ja polymeerien palonestoaineena.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa antimonitribromidi on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Sillä on kaksi kidemuotoa, jotka ovat α- ja β-muodot. Yhdiste liukenee happoihin, emäksiin ja moniin orgaanisiin liuottimiin kuten asetoniin ja kloroformiin. Antimonitribromidi hydrolysoituu veden vaikutuksesta antimonitrioksidiksi. Aine on Lewis-happo ja muodostaa kompleksja. Yhdiste ärsyttää ihoa ja hengitysteitä ja voi kosketuksiin joutuessaan aiheuttaa syövytysvammoja.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antimonitribromidia valmistetaan useimmiten kuumentamalla antimonin ja bromin seosta.[1][2] Toinen tapa on antimonitrikloridin ja booritribromidin välinen halogeeninvaihtoreaktio[5].
- 2 Sb + 3 Br2 → 2 SbBr3
Antimonitribromidia käytetään muiden antimoniyhdisteiden valmistamiseen, tekstiilien värjäyksessä peittana, eräiden metalliseosten värjäämiseen, analyyttisen kemian reagenssina ja polymeerien kuten polyeteenin palonestoaineena.[1][2][3][4][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 253. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal: Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
- ↑ a b Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch, Hans J. Breunig & Hans Uwe Wolf: Antimony and Antimony Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 272. William Andrew, 2017. ISBN 9780323389686. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.4.2020). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 763. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.4.2020). (englanniksi)
- ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.