Alusrekisteri

Alusrekisteri on luettelo valtion kansallisuuden saaneista aluksista, joilla on oikeus purjehtia kyseisen valtion lipun alla.

Suomen alusrekisteri

Alusrekisteri palvelee viranomaisvalvontaa ja muita julkisia tarkoitusperiä. Rekisterillä on myös yksityisoikeudellinen tarkoituksensa, sillä rekisterimerkinnällä on tietyt oikeusvaikutukset aluksen omistusoikeuden kannalta. Rekisterinpitäjä myös vahvistaa aluskiinnitykset.

Kansainvälisessä merenkulussa aluksella tulee olla jonkin valtion kansallisuus, jonka tunnusmerkkinä puolestaan on aluksen lippu. Aavaa merta koskevan yleissopimuksen (SopS 7/65) mukaan alukset saavat käyttää ainoastaan yhden valtion lippua. Yleissopimuksen mukaan valtion tulee määrätä ne ehdot, joiden mukaisesti alukset rekisteröidään sen alueella, sekä ne ehdot, joilla niille annetaan oikeus käyttää sen lippua.

Suomessa alusrekisteristä määrätään alusrekisterilaissa (512/1993). Samassa laissa määrätään myös alusrakennusrekisterin ja historiarekisterin pitämisestä.

Alusrekisteriin on merkittävä kaikki vähintään 15 metriä pitkät kauppamerenkulkuun käytettävät suomalaiset alukset. Rekisteriin voidaan merkitä aluksen omistajan pyynnöstä myös vähintään kymmenen metriä pitkä kauppamerenkulkuun käytettävä suomalainen alus. Vapaaehtoisen rekisteröinnin mahdollisuus koskee esimerkiksi suurta osaa suomalaisia kalastusaluksia sekä henkilöliikenteeseen käytettyjä taksiveneitä ja vesibusseja. Aluksina pidetään myös uivia alustoja ja rakenteita sekä muita kelluvia laitteita.

Alurekisteriin merkitään aluksen tunnistetiedot, koko-, rakennus- ja käyttötarkoitustiedot, omistustiedot sekä mahdolliset vahvistetut kiinnitykset, ulosmittaukset ja muut vastaavat taloudellisesti ja juridisesti merkittävät seikat.

Alusrekisteriä ylläpitävät Liikenteen turvallisuusvirasto ja Ahvenanmaan valtionvirasto. Rekisterialueet ovat Ahvenanmaan maakunta ja muu Suomi. Ahvenanmaan valtionvirasto rekisteröi ainoastaan aluksia, joiden kotipaikka on Ahvenanmaan maakunnassa. Pakollisen rekisteröinnin piiriin kuuluvia aluksia ei saa käyttää kauppamerenkulussa ennen kuin se on merkitty alusrekisteriin ja rekisteriviranomainen on antanut kansallisuuskirjan.

Suomalaisten alusten rekisteröinti aikaisemmin

Ennen omaa lainsäädäntöä alusten rekisteröinnistä määrättiin merilaissa. Toukokuun alussa 1874 voimaan tullut uusi merilaki määräsi, ettei ”kymmenen lästiä” tai enemmän vetävää laivaa saanut käyttää kauppamerenkulkuun tai matkustajien kuljettamiseen ennen kuin laiva oli kotipaikkakuntansa maistraatissa ”erityiseen luetteloon” merkitty. ”Maalaisten” – kuten laissa ilmaistiin – laivat oli merkittävä lähimmän kaupungin maistraatin luetteloon. Laivan nimen lisäksi luetteloon oli merkittävä aluksen tilavuus, takilointi- ja rakennustiedot sekä omistajat.

Vuonna 1889 annetulla asetuksella merilakiin lisättiin määräys laivojen rekisteröimisestä laivarekisteriin. Itse laivarekisteristä määrättiin omalla asetuksella. Rekisteröitävän kauppa- tai matkustaja-aluksen vähimmäiskantavuudeksi määrättiin 19 rekisteritonnia, mutta sitä pienempiä aluksia ei rekisteriin pitänyt merkitä. Rekisteriä ylläpitivät edelleen maistraatit ja järjestysoikeudet. Kaupungeissa, joihin oli asetettu tullikamari, rekisterialueena oli tullikamaripiiri. Muiden kaupunkien osalta rekisterinpitäjän määräsi senaatti. Uutta oli Ahvenanmaan huomioiminen, sillä Ahvenanmaan kihlakunnan alueella rekisteriviranomaisena toimi Maarianhaminan järjestysoikeus.

Alusten rekisteröinnistä määrättiin omalla lailla ensimmäisen kerran vuonna 1927. Siihen asti määräykset oli annettu merilakia täsmentäneillä asetuksilla. Rekisteröintivelvollisuus koski edelleen nettovetomäärältään vähintään 19-rekisteritonnisia aluksia, mutta nyt rekisteriin voitiin omistajan halutessa merkitä myös nettovetomäärältään vähintään kymmenen rekisteritonnin alus. Ahvenanmaata ei laissa mainittu omana rekisterialueenaan.

Vuoden 1927 laki oli voimassa aina marraskuun 1993 alussa voimaan tulleeseen uuteen alusrekisterilakiin saakka. Yhtenä sysäyksenä uuden lain valmisteluun oli samaan aikaan valmistelussa ollut ja kuukautta myöhemmin voimaan tullut alioikeusuudistus, jonka myötä alioikeuksien yhteydessä toimineet maistraatit lakkautettiin. Ennen uudistusta Manner-Suomi oli jaettu 26 alusrekisterialueeseen, joissa maistraatit toimivat rekisteriviranomaisina. Nyt Manner-Suomessa tehtävä keskitettiin Merenkulkulaitokselle, jolla oli jo entuudestaan eräitä kauppamerenkulkuun liittyneitä rekisteriviranomaistehtäviä. Ahvenanmaan lääninhallitus vastasi entiseen tapaan rekisteristä Ahvenanmaan osalta. Vuoden 2010 alussa voimaan tulleen liikennehallinnon virastouudistuksen yhteydessä lakkautetun Merenkulkulaitoksen tehtävistä muun muassa alusrekisterin ylläpito siirrettiin Liikenteen turvallisuusvirastolle. Samassa lainmuutoksessa Ahvenanmaan lääninhallitukselle säädetyt rekisteritehtävät siirrettiin Ahvenanmaan valtionvirastolle.

Alusrekisterin julkisuus

Alusrekisteri ja sitä edeltänyt laivarekisteri sekä niihin liittyneet asiakirjat olivat julkisia aina kesäkuun 2004 loppuun saakka. Terrorismin aiheuttama uhka heijastui merenkulkualan kansainvälisiin säännöksiin ja sopimuksiin. Jotkut alusrekisteriasiakirjat arvioitiin sellaisiksi, ettei niiden julkiseksi määrääminen ollut perusteltua alusten ja satamarakenteiden turvasäännösten kannalta. Tällaisia ovat esimerkiksi alusten rakennepiirustukset. Voimassa ollut alusrekisterilaki ei antanut mahdollisuutta määrätä joitakin asiakirjoja salaisiksi, mikä oli puolestaan ei ollut sopusoinnussa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain kanssa (621/1999). Tämä niin kutsuttu julkisuuslaki sitoo asiakirjan julkisuuden asiakirjan luonteeseen. Näin ollen alusrekisterin ja siihen liittyvien asiakirjojen julkisuutta on 1. heinäkuuta 2004 lukien arvioitu julkisuuslain mukaan.

Katso myös

• Mukavuuslippulaiva

Lähteet

• Aavaa merta koskeva yleissopimus (SopS 7/65). FINLEX. (viitattu 2.11.2012)
• Alusrekisterilaki (512/1993), alkuperäinen lakiteksti ja ajantasainen lakiteksti. FINLEX. (viitattu 24.10.2012)
• HE 24/1993. Hallituksen esitys eduskunnalle alusten rekisteröintiä koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Annettu eduskunnalle 26.3.1993. FINLEX. (viitattu 24.10.2012)
• HE 59/2004. Hallituksen esitys eduskunnalle ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen liitteen muutosten sekä alusten ja satamarakenteiden kansainvälisen turvasäännöstön hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen liitteen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, eräiden alusten ja niitä palvelevien satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta, alusrekisterilain muuttamisesta ja rajavartiolaitoksesta annetun lain muuttamisesta. Annettu eduskunnalle 23.4.2004. FINLEX (viitattu 1.11.2012)
• HE 208/2009. Hallituksen esitys eduskunnalle eräiden liikennehallinnon virastouudistukseen liittyvien lakien muuttamisesta sekä laiksi meriliikennetietojen keräämisestä ja meriliikenteen tilastojen laatimisesta. Annettu eduskunnalle 16.10.2009. FINLEX (viitattu 1.11.2012)
• Keisarillisen Majesteetin Armollisen Asetus, sisältäwä muutoksia erinäisiin säännöksiin merilaissa. Annettu 11.11.1889. Suomen asetuskokoelma.
• Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus laiwarekisteristä. Annettu 11.11.1889. Suomen asetuskokoelma.
• Merilaki Suomen Suuriruhtinaanmaalle. Annettu 9.6.1873. Suomen asetuskokoelma.

Aiheesta muualla

• Trafi.fi - Alusrekisteri