1. prikaati (välirauha)
| 1. prikaati | |
|---|---|
| Toiminnassa | 10. elokuuta 1940 – 10. kesäkuuta 1941 |
| Valtio | Suomi |
| Puolustushaarat | Suomen maavoimat |
| Aselajit | jalkaväki |
| Rooli | valmiustehtävät ja varusmiesten koulutus |
| Osa joukkoa | I armeijakuntaa |
| Tukikohta | Lemi |
1. prikaati oli Suomen armeijan prikaati, joka perustettiin talvisodan päätyttyä puolustusvoimien siirtyessä keväällä 1940 rauhanajan kokoonpanoon. Se lakkautettiin puolustusvoimien jatkosodan liikekannallepanon yhteydessä kesäkuussa 1941, jolloin prikaatin tehtävänä oli perustaa Jalkaväkirykmentti 1 sekä Kenttätykistörykmentti 9:n I patteristo.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välirauhan ajan prikaati muodostettiin 1. divisioonan joukoista. Divisioonan kolme prikaatia muodostivat kukin yhden pataljoonan muodostettavaan prikaatiin. Talvisodan 2. prikaati muodosti I pataljoonan, jonka 1. komppania oli pääosin Karjalan kaartin, 2. komppania Keski-Suomen ja 3. komppania Tampereen rykmentin pataljoonasta muodostettu. II pataljoonan muodostivat 3. prikaatin joukot ja 4. komppania Savon jääkärirykmentin, 5. komppania Viipurin rykmentin ja 6. komppania Pohjanrykmentin pataljoonasta. Aiemman 1. prikaatin Suomen valkoisen kaartin ja Porin rykmentistä muodostetut pataljoonat muodosti III pataljoonan, mitä täydennettiin muiden prikaatien ylijääneillä miehillä. Uudenmaan rykmentin muodostama ruotsinkielinen pataljoona oli siirretty Hangon lohkolle. Konekiväärikomppaniaan yhdistettiin aiempien pataljoonien yksiköt.[1]
Prikaatin esikunta majoittui Lemin kirkolle ja pataljoonat telttamajoitukseen perustamispaikoilleen. I pataljoona majoittui Jänkökärvelle, Iitiään ja Rutolaan, II pataljoona Lemille, Kivijärvelle ja Pertunmaalle ja III pataljoona Huopaistenvirralle Taavettiin. Prikaatin komentajaksi määrättiin eversti Lauri Maskula ja pataljoonien komentajiksi majurit E. T. Selkee, V. Linden ja K. Alfthan.[1]
Talvisodan päätyttyä siirtyi kenttätykistörykmentti 1:n II patteristo Kavantsaaren asemalle, jonne se majoittui. Patteristo marssi 15. maaliskuuta jalan Konnunsuolle ja edelleen Lappeenrannan kalkkitehtaalle, jonne saavuttiin 19. maaliskuuta kello kaksi aamuyöstä. Ruokailun ja tauon jälkeen marssi jatkui Lemin Juvolaan, jonne patteristo saapui kello kymmenen. Maavoimien esikunta antoi 13. kesäkuuta 1940 käskyn muodostaa prikaateja aiempien talvisodan aikaisten divisioonien tilalle. Käskyn mukaan siirtymisen uuteen kokoonpanoon tuli olla valmis 1. heinäkuuta mennessä, mutta aikataulu oli liian tiukka. Tykistö oli uudessa kokoonpanossa vasta 12. elokuuta[2], jolloin patteristo nimettiin 1. prikaatin II patteristoksi ja sen komentajaksi määrättiin majuri K. H. Lauste.[3]
Prikaati liitettiin muodostettavaan I armeijakuntaan. Prikaatin tykistökomentajana oli sen I patteriston komentaja everstiluutnantti Mandelin, jonka komentama patteristo oli sijoitettu Lemille. Prikaatin II patteristoon, jonka komentajan oli majuri K. Lauste, kuului ainoastaan 4. patteri, joka oli sijoitettu samoin Lemille.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoonien tulevilla kasarmialueilla aloitettiin parakkien pystyttäminen perustamisen aikana. Lemin Vainikkalan kylän Kantturaniemeen pystytettiin I pataljoonan kasarmialue, jonka yhteydessä oli prikaatin esikunnan tilat. Lemin kirkolta länteen Lahnajärven rannalle pystytettiin II pataljoonan kasarmit, jonne sijoitettiin myös tykkikomppania. Kranaatinheitinkomppania majoittui Lappeen Kotaniemen tilapäismajoituksessa, koska sen majoitusalue ei valmistunut kesään 1941 mennessä.[5] Majuri Linden luovutti II pataljoonan komentajan tehtävät majuri E. U. Heikkiselle marraskuussa 1940. Helmikuun 1941 loppuun mennessä oli III pataljoona muuttanut kokonaisuudessaan Taavetista Kantturaniemeen, mutta jo maaliskuun lopulla pataljoona lakkautettiin ja sen henkilöstö siirrettiin kahteen jäljelle jääneeseen pataljoonaan.[6]
Patteristo valmisti majoitusalueen Syntymäniemelle. Patteriston komentajina olivat myöhemmin majuri Ahlholm ja majuri J. Leimu. Prikaatin patteristot yhdistettiin 15. helmikuuta 1941, jolloin nimeksi tuli vain 1. prikaatin patteristo (Psto/1. Pr). Patteriston kokoonpanona oli esikuntapatteri ja neljä tulipatteria, joista 1., 3. ja 4. patteri säilyttivät nimensä yhdistämisessä. Aiempi 6. patteri nimettiin 2. patteriksi. Patteriston komentajaksi tuli aiempi I patteriston komentaja everstiluutnantti Oskar Mandelin. Maaliskuussa patteristo siirtyi kokonaisuudessaan Syntymäniemelle rakennettuun parakkikylään. Talvisodassa käytössä ollut tykkikalusto vaihdettiin samalla 76 K 02-30 -kanuunoiksi.[3]
Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkosodan alkaessa suojajoukkoryhmitykseen siirryttäessä prikaati lakkautettiin sen perustettua käsketyt jalkaväkirykmentti 1:n joukot, jotka liitettiin 10. divisioonaan. Prikaatin patteristo muodosti 14. kesäkuuta 1941 kenttätykistörykmentti 9:n I patteriston[7] ja se liitettiin 10. divisioonan tykistöön. Mandelin jatkoi rykmentinkomentajana[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkkilä, Erkki: JR 1:n vaiheet 1941–1944. Lappeenranta: JR 1:n juhlatoimikunta, 1983. ISBN 951-99447-3-7.
- Paulaharju, Jyri; Sinerma, Martti; Koskimaa, Matti: Suomen kenttätykistön historia II osa 1939–1945. Helsinki: Suomen kenttätykistön säätiö, 1994. ISBN 952-90-5511-0.
- toimituskunta: Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin 1918–1958. Lappeenranta: Karjalan tykistörykmentti, 1961.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Erkkilä 1983, s. 8
- ↑ Paulaharju et al 1994 s. 143–144
- ↑ a b Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin, s. 69–70
- ↑ Paulaharju et al 1994, s. 584
- ↑ Erkkilä 1983, s. 5–6
- ↑ Erkkilä 1983, s. 9
- ↑ Paulaharju et al 1994, s. 157
- ↑ Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin, s. 71