Vahriselkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vahriselkä
Синя́вино, Sinjavino

Vahriselkä

Koordinaatit: 59°54′28″N, 31°4′25″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Kirovskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Väkiluku (2011) 3 800











Yksi Vahriselän sotamuistomerkeistä.

Vahriselkä[1] (ven. Синя́вино, Sinjavino) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee lähellä Pietarin ja Murmanskin välistä M18-valtatietä 45 kilometriä Pietarista kaakkoon.[2] Asukkaita on 3 800 henkeä (vuonna 2011)[3].

Vahriselän kunnan pinta-ala on 494,9 neliökilometriä. Se rajoittuu idässä Kirovskin piirin Priladožskin, etelässä Kirovskin ja lännessä Pähkinälinnan kuntiin sekä pohjoisessa Laatokkaan. Pinta-alasta 78,4 % on vesialuetta, 12,5 % metsää ja 6,0 % maatalousmaata.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi, turve ja kalkkikivi[5].

Kunnan ainoa asutuskeskus on virallisesti Vahriselän kaupunkimainen taajama. Todellisuudessa se käsittää myös toisen taajaman, josta aiotaan muodostaa Vahriselän kylä.[6] Alueella sijaitsee myös useita huvila- ja puutarha-alueita, joissa on yhteensä 15 000 palstaa[2].

Kunnan todellinen asukasmäärä on virallista huomattavasti korkeampi, arviolta 10 800 henkeä. Kesäaikaan väkiluku kohoaa 33 800 henkeen.[7]

Vahriselän (ven. aiemmin Vagriselka) kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Nykyisen venäläisen nimensä se sai Senjavinin veljeksistä, joille Pietari I lahjoitti seudun maat venäläisten talonpoikien asuttamista varten[8]. Vuonna 1862 kylässä oli 73 taloa ja 536 asukasta, koulu ja tsasouna[9].

1920-luvulla kylän lähettyvillä alettiin nostaa turvetta, ja vuonna 1930 turvetuotannon työlaisasutukset yhdistettiin Namkun piiriin kuuluneeksi Vahriselän kaupunkimaiseksi taajamaksi[10]. Vuonna 1935 siellä oli 13 500 asukasta[11]. Kapearaiteinen rautatie liitti työmaat Vahriselän, Nevdubstroin ja Pähkinälinnan rautatieasemiin[12].

Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin ankaria taisteluita, joissa Vahriselän kylä ja työläisasutukset tuhoutuivat täydellisesti. Sodan jälkeen entisten 1. ja 2. asutuksen välille syntyi Vahriselkä-1 ja 8. asutuksen paikalle Vahriselkä-2.[10] Taajamat sijaitsevat melko kaukana samannimisestä entisestä kylästä.

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murmanskin valtatien lisäksi kunnan alueella kulkee maantie N-141 sekä Pähkinälinnan ja Nasian välinen paikallistie. Taajamasta on linja-autoyhteys Pietariin Ulitsa Dybenkon metroasemalle.[13]

Vahriselässä toimii kaksi suurta elintarvikealan tuotantolaitosta: Severnajan suurkanala ja Pit-Produktin makkaratehdas. Lisäksi on yksi maatalousyritys.[14] Suuri osa asukkaista käy töissä tai opiskelemassa Pietarissa[7].

Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, lasten taidekoulu, kaksi kulttuuritaloa ja kirjastoa, poliklinikka, yleinen sauna ja joukko kauppoja[15].

Nähtävyydet ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudun kulttuuriperintökohteita ovat Vahriselän taistelupaikat muistomerkkeineen sekä neuvostosotilaiden hautapaikkoineen[16]. Muita nähtävyyksiä ovat 1700- ja 1800-luvuilla rakennetut Laatokan kanavat[17]. Matkailupalveluihin kuuluu pieni hotelli[18].

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 15.4.2012.
  2. a b Projekt, s. 26.
  3. Projekt, s. 8.
  4. Projekt, s. 28–33.
  5. Projekt, s. 72.
  6. Projekt, s. 8, 11.
  7. a b Projekt, s. 87.
  8. Generalnyi plan, s. 26
  9. Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda. XXXVI: Sanktpeterburgskaja gubernija, s. 191. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1864.
  10. a b Kultura Leningradskoi oblasti: Sinjavino enclo.lenobl.ru. Viitattu 15.4.2012. (venäjäksi)
  11. Administrativno-ekonomitšeski spravotšnik po raionam Leningradskoi oblasti, s. 21. Leningrad: Izdatelstvo Leningradskogo oblispolkoma i Lensoveta, 1936.
  12. Projekt, s. 27.
  13. Projekt, s. 178–180.
  14. Projekt, s. 84.
  15. Projekt, s. 117–128.
  16. Projekt, s. 70–72.
  17. Projekt, s. 74–76.
  18. Projekt, s. 79.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]