Suomen työtapaturmavakuutus
Suomen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus on lakisääteinen vakuutus, joka korvaa työsuhteessa ja työtehtävissä tapahtuvista tapaturmista ja ammattitaudeista aiheutuvia menetyksiä.
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus on Suomessa järjestetty työtapaturma- ja ammattitautilailla (459/2015 TyTAL) ja siihen liittyvällä erityislainsäädännöllä. Työtapaturma- ja ammattitautilain tarkoituksena on taata hyvä sosiaaliturva työtapaturman ja ammattitaudin jälkeen.[1] Uusi nimike Työtapaturma- ja ammattitautilaki on voimassa 1.1.2016 alkaen. [2]
Lakisääteinen tapaturmavakuutus (nimi 1.1.2016 alkaen Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus) on Suomen vanhin sosiaalivakuutus. Sitä koskeva ensimmäinen laki oli vuonna 1898 voimaan tullut Laki koskeva työnantajan vastuullisuutta työntekijää koskevasta ruumiinvammasta. Tapaturmavakuutuslaki on vuodelta 1948. Siihen on tehty laajoja korjauksia vuosina 1982 ja 1993. Nykyinen työtapaturma- ja ammattitautilaki (lyhenne: TyTAL) tuli voimaan 1.1.2016 alkaen. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki tuli voimaan vuonna 1982. Suomen EU-jäsenyydestä aiheutuneet muutokset tehtiin vuosina 1997-2001.[1]
Vuonna 2005 tapaturmalakiin lisättiin määräykset tapaturmista aiheutuvien todellisten kustannusten korvaamisesta hoitolaitoksille (ns. täyskustannusperiaate).[1]
Vakuutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleiset periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta hoitavat yksityiset tapaturmavakuutusyhtiöt. Yksityisen ja kuntasektorin työnantajien tulee ottaa jostakin niistä tapaturmavakuutus. Valtion työntekijöiden työtapaturma- ja ammattitautivakuutusasioita hoitaa valtiokonttori ja maatalousyrittäjien vakuutuksia Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA. Vakuutuslaitokset toimivat julkisina viranomaisina, ja käsittelyyn sovelletaan hallintolain säännöksiä.[3]
Mikäli työnantaja on laiminlyönyt vakuutuksen ottamisen, maksaa korvaukset Tapaturmavakuutuslaitosten liittoeli nykyinen Tapaturmavakuutuskeskus.
Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksessa on voimassa yhteistakuu. Yhteistakuulla turvataan korvauksensaajan asema tilanteessa, jossa vakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö joutuisi selvitystilaan tai konkurssiin. [3]
Vakuutusyhtiöt ja –laitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapaturmavakuutusta hoitaa 12 vakuutusyhtiötä sekä lisäksi vakuutuslaitoksina Valtiokonttori ja MELA.
Vakuutusmaksun määräytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vakuutusten hinnoittelu perustuu vapaaseen kilpailuun ja vakuutusmaksut ovat yhtiökohtaisia. Kullakin vakuutusyhtiöllä on oltava vakuutusmaksun laskuperusteet (maksuperusteet). Näistä tulee käydä ilmi, miten vakuutusmaksut määrätään ja miten maksuperusteita sovelletaan. Vakuutusyhtiön hallitus hyväksyy maksuperusteet, ja niitä tulee soveltaa yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin. Maksuperusteet eivät ole julkisia.
Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säädetty periaatteista, jotka vakuutusyhtiön tulee ottaa vakuutusmaksuissaan huomioon. Näitä ovat riski- ja kustannusvastaavuus, kohtuullisuus- ja turvaavuusperiaate, vakuutuksenottajien tasapuolinen kohtelu sekä työturvallisuustyöhön kannustaminen.
Korvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korvausjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työtapaturmavakuutuksen tarkoituksena on korvata vakiintunut ansionmenetys sekä hoitokustannukset.
Vakuutuksen korvauksia ovat[4]
- 1. Ansionmenetyskorvaukset
- Päiväraha
- Tapaturmaeläke
- 2. Kustannusten korvaukset
- Sairaanhoitokulut
- Eräät esinevahingot (silmälasit ym)
- Kodinhoidon lisäkustannukset
- Ammattitautiepäilyn ja tapaturman tutkimuskulut
- Hoitotuki ja vaatelisä,
- Fysikaalisen hoidon aiheuttama ansionmenetys
- 3. Haittakorvaus pysyvästä haitasta haittaluokan mukaan
- 4. Kuntoutuskorvaukset
- Kuntoutuksesta aiheutuvat ansionmenetyskorvaus ja kuntoutuskustannukset
- 5. Kuolemantapauskorvaukset
- Perhe-eläke
- Hautausapu
Suurin osa (noin 60 %) työtapaturmista on sellaisia, joista maksetaan ansionmenetyksestä aiheutuvaa ohimenevää päivärahaa. Päivärahakaudet ovat lyhyitä. Yli 80 prosentissa työkyvyttömyys kestää enintään neljä viikkoa. Pysyvään tapaturmaeläkkeeseen johtaa noin 1 % tapaturmista. [5]
Korvauksen hakeminen ja oikeusturvakeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan työtapaturman sattuessa tai ammattitaudin ilmetessä työntekijän on ilmoitettava asiasta välittömästi työnantajalle. Työnantajan velvollisuus on ilmoittaa tapaturmasta ja ammattitaudista vakuutuslaitokselle. Työnantajan on ilmoitettava työtapaturmasta ja ammattitaudista vakuutuslaitokselle viipymättä ja viimeistään kymmenen arkipäivän kuluessa siitä lukien, kun työnantaja sai tiedon vahinkotapahtumasta. Ilmoittaminen tehdään erityisellä vahinkoilmoituslomakkeella, jossa annetaan kaikki tarpeelliset tiedot mm. työsuhteesta (esim. palkkatiedot) ja tehdystä työstä sekä tapaturman sattumisolosuhteista tai ammattitaudin ilmenemisolosuhteista. Ilmoituksen saatuaan vakuutuslaitos ottaa korvausasian käsiteltäväkseen. Vakavista, kuten kuolemaan johtaneista tapaturmista on aina ilmoitettava myös poliisille ja työsuojeluviranomaisille.
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan vakuutusyhtiön tulee tehdä korvauspäätös viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluttua siitä, kun se on saanut ratkaisemiseen tarvittavan selvityksen. Mikäli korvauspäätös viivästyy, voi vahingonkärsinyt hakea korvausta Tapaturmavakuutuskeskukselta. Vakuutusyhtiöiden on muun muassa tapaturmaeläke- ja haittaraha-asioissa pyydettävä lausunto korvauksesta Tapaturmavakuutuskeskuksen yhteydessä toimivalta Tapaturma-asiain korvauslautakunnalta.
Yhtiön korvausasiaa koskevaan päätökseen haetaan muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Korvauspäätöksestä voi valittaa vahingonkärsinyt työntekijä tai kuolemantapauksessa omainen. [6] Tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa edelleen vakuutusoikeuteen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sirpa Kukkonen, Terttu Karmavalo: Työtapaturmakirja. FINVA, 2006. ISBN 952-9770-92-8.