Sankari kuin sankari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sankari kuin sankari
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Hannu Leminen
Käsikirjoittaja Leo Lavi
Tuottaja Hannu Leminen
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Hannu Leminen
Lavastaja Hannu Leminen
Pääosat Liisa Tuomi
Uuno Laakso
Esko Saha
Eine Laine
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Adams Filmi Oy
Ensi-ilta 1948
Kesto 86 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sankari kuin sankari on Hannu Lemisen ohjaama elokuva vuodelta 1948. Se oli toinen Lemisen Adamsille ohjaamista neljästä elokuvasta. Käsikirjoitus on nimimerkki Leo Lavin, joka Lemisen muistin mukaan oli Suomi-Filmin ohjaaja Ilmari Unho[1].

Elokuvan päähenkilö on leipomon omistaja August Kassinen eli Aku. Hänen poikansa Laurin haaveena ei ole isän työn jatkaminen vaan hän tavoittelee muusikon uraa. Laurilla on tyttöystävä Mirja, jonka kanssa hän keikkailee. Akun ja Mirjan tiet kohtaavat, kun Mirjan ja Laurin keikka-auto on hajonnut tiellä. Aku on vähällä joutua vankilaan raha-asioissa ilmenneen sotkun vuoksi. Kaikkien osaksi koituu kuitenkin onnellinen loppu.[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Liisa Tuomi  Mirja Mela  
 Uuno Laakso  August Kassinen, Aku  
 Esko Saha  Lauri Kassinen  
 Eine Laine  Eveliina-täti  
 Pentti Viljanen  Ernesti Keinänen  
 Ossi Elstelä  poliisi Häkkinen  
 Kaarlo Halttunen  Jalmari Laivio, Janne  
 Ruth Snellman  rouva Helavuo  
 Rauha Rentola  Laivion vaimo  
 Kerttu Salmi  Leena  
 Tyyne Haarla  Hilda Kassinen, Hissu  
 Sirkka Hirvonen  Pirkko  
 Oke Tuuri  Riku  
 Joel Asikainen  autonkuljettaja Mäkelä  
 Matti Aulos  kauppaneuvos Juntunen  

Elokuvassa on vain kaksi ulkokuvajaksoa, muuten se on kuvattu studiossa. Jälkimmäisellä jaksolla on mittaa vain yksi kuva. Elokuvan käsikirjoitus on hävinnyt.[1]

Satiiriksi luonnehdittu elokuva ei saanut aikalaiskriitikoilta juuri kehuja. Laji todettiin Lemiselle vääräksi, hän oli erään arvostelijan mielestä vakavamman työn tekijä. Aihe on sekava ja hajanainen, tyyli toistaa Iloisen teatterin mennyttä loistoa ja sen jo kuluneita sukkeluuksia. Elokuvan kantavana voimana pidettiin Uuno Laaksoa. Ainoastaan Nya Pressenin kriitikko piti elokuvan kokonaisuutta onnistuneena ja erinomaisena.[2]

  1. a b Muut tiedot, Huomautukset. Elonet.fi. Viitattu 3.6.2013.
  2. a b Juoni ja arvioita. Elonet.fi. Viitattu 3.6.2013.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.