Rudolf Erenius
Rudolf Immanuel Erenius (17. elokuuta 1851 Nummi[1] – 17. toukokuuta 1922 Helsinki[2]) oli suomalainen juristi, virkamies, valtioneuvos ja valtiopäivämies.
Rudolf Ereniuksen vanhemmat olivat rovasti Karl Erenius (Hakkinen) Engel Emelie Hildén. Erenius tuli ylioppilaaksi 1896 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1876 ja lakitieteen kandidaatiksi 1882. Helsingin lyseossa hän opetti 1878–1880. Erenius toimi senaatissa kanslistina 1886–1890, ensimmäisenä apulaiskamreerina 1890–1893 ja kamreerina 1893–1916. Hän oli myös useiden eri komiteoiden jäsen ja opetti Polyteknillisessä opistossa vuodesta 1887. Naantalin kaupunkia Erenius edusti porvarissäädyssä valtiopäivillä 1894, 1899 ja 1900.[3] Hän julkaisi teoksen Katasteri- ja maaverolaitos Ranskassa ja Belgiassa (1894).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 82. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
- ↑ Erenius - Hildén - Genealogy Data. (Viitattu 6.10.2018)
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 71. Helsinki: Otava, 1921.
|
