Renate Dorrestein

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Renate Dorrestein

Renate Dorrestein (25. tammikuuta 1954 Amsterdam, Alankomaat4. toukokuuta 2018)[1] oli hollantilainen kirjailija ja toimittaja. Hän sai Annie Romein -palkinnon 1993 koko tuotannostaan. Hän aloitti toimittajanuransa Panorama-nimisessä lehdessä, ja hänen esikoisteoksensa Buitenstaanders ilmestyi 1983. Hänen sisarensa itsemurha on vaikuttanut merkittävällä tavalla hänen teoksiinsa.

Hän kuoli ruokatorven syöpään 64-vuotiaana.[2]

  • Buitenstaanders, 1983
  • Vreemde streken, 1985
  • Noorderzon, 1986
  • Een nacht om te vliegeren, 1987
  • Korte metten, 1988
  • Het perpetuum mobile van de liefde, 1988
  • Vóór alles een dame, 1989
  • Het hemelse gerecht, 1991
  • Ontaarde moeders, 1992
  • 3 Heden ik, 199
  • Een sterke man, 1994
  • Verborgen gebreken, 1996, teoksen pohjalta on Paula van der Oest ohjannut 2004 elokuvan[3]
  • Want dit is mijn lichaam, 1997
  • Een hart van steen, 1998
  • Het geheim van de schrijver, 2000
  • Zonder genade, 2001
  • Het duister dat ons scheidt, 2003
  • Zolang er leven is, 2004
  • Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor, 2006
  • Echt sexy, 2007
  • Laat me niet alleen, 2008
  • Is er hoop, 2009
  • Heiligenlevens en bananenpitten, 2009
  • De leesclub, 2010
  • De stiefmoeder, 2011
  • De zondagmiddagauto, 2012
  • De blokkade, 2013
  • Nott Won't Sleep, 2013, iPad
  • Liever horen we onszelf, 2014
  • Weerwater, 2015

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kivisydän. Alkuteos Een hart van steen, suom. Kirsti Nikkanen. Like 2000. ISBN 951-578-721-1
  • Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa. Alkuteos: Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor, suom. Titia Schuurman. WSOY 2009. ISBN 978-951-0-34285-5
  • Lainaa vain. suom. Sanna van Leeuwen. WSOY 2011. ISBN 978-951-0-36552-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]