Oskar Nyström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskar Nyströmin roolikuva 1920-luvulta.

Oskar Aleksander Nyström (12. marraskuuta 1879 Oulu19. huhtikuuta 1924 Helsinki)[1][2] oli suomalainen säveltäjä, sanoittaja ja kuplettilaulaja.

Reino Hirvisepän mukaan hän oli jo pikkupojasta alkaen iloinen lauleskelija, jota ei paljon tarvinnut yllyttää esiintymisiin. Tarpeeksi matkusteltuaan hän asettui aloilleen ja perusti perheen. Elääkseen hän ryhtyi laulamaan silloin muodissa olevia J. Alfred Tannerin ja Pasi Jääskeläisen tunnetuksi tekemiä laulelmia. Laulajan tie kulki luonnollista rataansa ensin pienimuotoisissa tilaisuuksissa ja myöhemmin kabareissa, elokuvien väliajoilla sekä myös kahviloissa ja ravintoloissa. Esiintymismatkoillaan Nyström kiersikin sitten ahkerasti Suomea ristiin rastiin. Reino Hirvisepän mukaan Nyström oli tyypillinen taiteilijaboheemi: ailahteleva, valoisa ja leikkisä, hyvinä päivinä liikaakin irti maasta, masennustiloissa taas helposti epätoivoon vaipuva ja lasista lohdutusta etsivä. Parhaimmillaan hän oli kuitenkin värikäs ja innostava persoonallisuus.

Nyström henkilönä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyströmin ulkonäköä kuvannee parhaiten erään hänen aikalaisensa lausunto: "Kasvoiltaan tumma kuin etelän yö, vaikka olikin Pohjolan valkeasta kaupungista kotoisin." Nyström esiintyi Tannerin tapaan pukeutuneena tilanteeseen kulloinkin sopiviin, koomisiin asuihin. Hänen mimiikkansa oli erinomainen, joskin tanssi- ja voimistelutemput eivät olleet hänen vahvoja puoliaan. Esiintymistilanteissa häntä avusti säestäjä, useimmiten pianolla, sillä sen ajan elokuvateattereissa sellainen kuului olla omasta takaa taustamusiikin soittamista varten. Nyström itse osasi Hirvisepän mukaan soittaa pianoa vain 'kotitarpeiksi'.

Nyströmin kupletit julkaisi E. E. Falck (hänen vaimonsa Ebba o.s. Falck) vuonna 1923. Kupletit ilmestyivät kuutena vihkosena nimellä "Humoristisia lauluja". Kuplettiensa aiheina Nyströmillä - kuten yleensä sen ajan viisumaakareilla - olivat ajankohtaiset päivän tapahtumat kuten pula-aika, kieltolaki, elokuvat, eri ammattien harjoittajat ja tietenkin vastakkaisen sukupuolen edustajat. Hirvisepän mukaan tunnetuin ja myös suosituin Nyströmin lauluista on hänen kuplettinsa "Naiskonduktööri". Reino Hirviseppä kertoo, että Tannerin menestyksekäs esimerkki saattoi sekä Nyströmin että monen muun hupilaulajan seuraamaan monessakin suhteessa tätä ajan kuplettikuningasta. Hänen mukaansa myös Nyströmin ohjelmistossa tapaa aiheeltaan, tekotavaltaan ja joskus jopa säveleltään samoja kupletteja kuin Tannerilla, tosin jo väljähtyneinä ja uudesti lämmitetyn makuisina. Esimerkkinä Tannerin jäljittelyistä Hirviseppä mainitsee muun muassa kappaleet "Posetiivari", "Tanssit Tarvaisen torpassa", "A mita ostamaks", "Meripojan tervehdys", "Autoduetto", "Neuvoja naimattomille" ja "Ryssän tulo Suomeen". Hirviseppä mainitsee tässä yhteydessä myös Tatu Pekkarisen, jolta vaikutteita on usein myös selvästi havaittavissa.

Pirjo Kukkonen sen sijaan korostaa sitä, että Nyström oli kuitenkin värikäs esiintyjä, jota voi täydellä syyllä verrata Tanneriin. Tässä yhteydessä hän mainitsee esimerkkeinä muun muassa kappaleet Onks teillä kuponkii, Suurlakkomuistoja, Kieltolaki-laulu, Havaintoja elävistä kuvista, Helsinki ennen ja nyt, Heila Hermannista, Baalit mallassaunassa ja Neuvoja naimattomille.Jäljittelyä tai ei, niin joka tapauksessa kuplettiin, jos mihin taiteen lajiin pätee vanha sanonta, jonka mukaan "uskovaisten tavara on yhteistä". Sävellyksissä ei pyrittykään omaperäisyyteen, vaan mahdollisimman tuttuja melodioita käytettiin aina, kun sopiva sattui löytymään. Kupletissa painopisteenä olikin naseva sanallinen ilmaisu. Puheosuuksia olikin esityksissä paljon, ainakin joka säkeistön välissä. Eräs kupletti-ilmaisun tehokeino olikin valita nimenomaan tuttu melodia, jolloin kuuntelija ei keskity kuuntelemaan musiikkia, vaan keskittyy seuraamaan esitykseen liittyvää mimiikkaa ja nasevaa tarinaa.

Kuoleman jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuntemattomasta syystä Nyström teki itsemurha asunnossaan Helsingissä vuonna 1924.[2] Hänen tuotantoaan alettiin levyttää vasta hänen kuolemansa jälkeen. Suurin osa levytyksistä tehtiin vuosina 1927–1929. Suomalaisista artisteista eniset Nyströmin tuotantoa ovat levyttäneet Heikki Tuominen ja Armas Hanttu. Myös amerikansuomalaiset tekivät levytyksiä jonkin verran, asialla olivat muun muassa Hannes Saari, Elmer Lamppa ja Kuuno Sevander.

  • Hirviseppä, Reino 1969. Hupilaulun taitajia. Ss. 94–98. Helsinki: WSOY
  • Kukkonen, Pirjo 1997. Ilon ja surun sointu. S. 121, 191, 198. Helsinki: Yliopistopaino
  • Kukkonen, Einari 1998. Oi muistatkos Emma. S. 191, 292. Kustannuskolmio 1998. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
  1. Kuolleita. Suomen Sosialidemokraatti, 25.4.1924, nro 96, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.1.2024.
  2. a b Itsemurha Helsingissä. Pohjolan Työmies, 24.4.1924, nro 69, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.1.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]