Kuningaskobra

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee käärmettä. Annikki Tähden levyttämästä kappaleesta kerrotaan sivulla Kuningaskobra (kappale).
Kuningaskobra
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Myrkkytarhakäärmeet Elapidae
Suku: Ophiophagus
Laji: hannah
Kaksiosainen nimi

Ophiophagus hannah
(Cantor, 1836)

Kuningaskobran levinneisyys
Kuningaskobran levinneisyys
Katso myös

  Kuningaskobra Wikispeciesissä
  Kuningaskobra Commonsissa

Kuningaskobra (Ophiophagus hannah) on kookas, nopealiikkeinen myrkkykäärme. Nimestään huolimatta laji ei kuulu kobrien sukuun (Naja) vaan Ophiophagus-sukuun (suom. ”käärmeiden syöjä”).

Kuningaskobra on maailman suurin myrkkykäärme. Se voi kasvaa 5,5 metriä pitkäksi, kohottautuessaan sillä voi olla korkeutta noin 175–185 cm ja painoa jopa 10 kiloa. Sen nahka on musta, vihertävä tai ruskea, ja siinä on usein keltaisia raitoja, varsinkin nuorissa yksilöissä. Sen niskan kohdalla on hupuksi kutsuttua nahkaa. Kuningaskobran leukaluut eivät ole luutuneet, joten se voi levittää kitaansa saaliin koon mukaan. Kuningaskobran myrkkyhampaat voivat kasvaa 1,25 cm pitkiksi[2]. Kuningaskobra levittää huppunsa, kun se aikoo hyökätä. Käärme voi myös sihistä tuntiessa olonsa uhatuksi.

Kuningaskobraa tavataan villinä Kiinan eteläosissa sekä Kaakkois-Aasiassa, kuten Intiassa, Malesiassa, Thaimaassa ja Filippineillä, mutta ei esimerkiksi Sri Lankalla.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskobra munii 20–40 munaa[3] , joita naaras hautoo paastoten 60–80 päivää, mutta lähtee pesästä hetkeä ennen kuoriutumista; poikaset ovat kuoriutuessaan 45–50 cm pitkiä ja tappavia jo kolmituntisina. Myös koiras partioi pesän lähistöllä.

Kuningaskobra saalistaa päivisin. Se on erikoistunut pyytämään muita käärmeitä, jotka se surmaa myrkkyhampaillaan. Saalistava kuningaskobra suosii vaarattomia käärmeitä, kuten pensaskäärmeitä, mutta hyökkää myös kobrien ja kraittien kimppuun. Tilaisuuden tullen se pyydystää liskojakin.

Kuningaskobra jäljittää saalistaan hajun perusteella. Se lipoo kieltään ja ”maistelee” ilmaa, jolloin kieleen tarttuu hajumolekyylejä. Palatessaan suuhun kieli ylittää Jacobsonin elimen, hajuelimen, joka pystyy aistimaan erilaisia tuoksuja. Kun käärme iskee, myrkky pusertuu ulos ontoista myrkkyhampaista ja halvaannuttaa uhrin hengityslihakset.

Kuningaskobran myrkky ei ole erityisen vahvaa, mutta sen myrkkyrauhasissa on niin paljon myrkkyä, että se voisi tappaa norsun tai 20–30 ihmistä. Kuningaskobran veri neutraloi myrkkyjä, joten se on immuuni muiden käärmeiden myrkkypuremille, mutta ei oman lajitoverin myrkylle.

  1. Stuart, B., Wogan, G., Grismer, L., Auliya, M., Inger, R.F., Lilley, R., Chan-Ard, T., Thy, N., Nguyen, T.Q., Srinivasulu, C. & Jelić, D.: Ophiophagus hannah IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.6.2014. (englanniksi)
  2. Simon S.: King Cobra 2002. Blue Planet Biomes.
  3. Young, D.: Ophiophagus hannah 1999. Animal Diversity Web, Univ. Michigan. Viitattu 25.9.2007.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]